EU-johtajien tapaaminen Saariselällä oli odotettu. Isoja aiheita isolla pensselillä käsiteltyinä. Konkretiaa sen sijaan oli vähän.
Toisaalta eipä ollut tarkoituskaan. Saariselkä-tapaamisen luonne on jo lähtökohtaisesti toinen kuin Brysselin tiukkaan aikataulutettujen kokoussalien. Akuutin talouskriisin hiukan hellitettyä on hyvä miettiä maanosan näkymiä ja vaihtoehtoja vapaasti ideoiden ja rennossa tunnelmassa. Kelohonkamökki sopii sellaiseen loistavasti.
EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan saama painoarvo kuitenkin yllätti. Kokouksen alla pääministerin kanslia tiedotti Saariselällä keskusteltavan, miten ”taloudellinen ja sosiaalinen kriisi on vaikuttanut Eurooppaan, ja ideoidaan ratkaisuja näihin haasteisiin”. Sotilaallinen liittoutuminen ei toistaiseksi ole ollut Suomessa suosittu keskustelunaihe.
Turvallisuuspoliittisen keskustelun viriäminen on muistutus myös Suomelle. Naton kuluista suurimman osan maksava Yhdysvallat vetää joukkojaan Euroopasta, mikä johtaa siihen, että eurooppalaisten on tulevaisuudessa kannettava suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan.
Suomessa turvallisuuspoliittinen keskustelu on melkein kokonaan kuihtunut. Tutkijat ja poliitikot välttelevät aihepiiriä, koska keskustelu kääntyy ikiaikaiseksi inttämiseksi Nato-jäsenyydestä tai Nato-leimakirveen käyttämiseksi.
Idea kutsua EU-johtajia Lappiin on joka tapauksessa erinomainen. Vaikka kokouksen konkreettiset tulokset jäisivät vähäisiksi, Lappi saa matkakohteena näkyvyyttä.
Eikä sitä koskaan tiedä, kuinka paljon kokous lisää EU-kumppaneiden myötämieltä pohjoista kohtaan tukirahoja jaettaessa tulevaisuudessa.