Perjantai-ilta Manamansalossa. Saarelaisia ja muualtakin tullutta väkeä kerääntyy runsain joukoin Kassu Halosen taidetaloon. Runon ranta -tilaisuus elokuun pimenevässä illassa on alkamassa.
Ilta alkaa vaikuttavasti. Yleisö siirtyy suuresta salista kansanedustaja Anne Huotarin johdattamana Kassu Halosen kultalevysaliin hiljentymään. Annen veli Reino Huotari lausuu Eino Leinon runon Oli kuin olisi soudettu.
Reino Huotari, manamansalolainen taksimies ja vaalalainen pitkän linjan kunnallispoliitikko, on erinomainen lausuja. Eino Leinon parissa Reino on kotonaan. Hänellä on kaunis baritoniääni.
Myöhemmin illalla Reino lausuu lisää Leinoa koruttomasti ja vaikuttavasti mm. Manamansalo-runon, jonka Kassu on säveltänyt, mutta ei vielä levyttänyt.
Täälläpä ei itketä
Takaisin suureen saliin. On omien runojen vuoro. Niitä esittävät saaren kesäasukki Anne Huotari, suomussalmelainen Merja Kyllönen ja oululaiset Osmo Hekkala ja Pauli Huotari, kaikki harrastajakirjoittajia.
Anne Huotarin runot ovat tiiviitä suorasanaisia kertomuksia lapsuudesta ja äitinä olemisesta sekä hänen yhteiskunnallisesta osallistumisestaan. Näin asiat selvenevät, kun ne paketoi tiukkaan kirjalliseen muotoon.
Oululaiset Osmo Hekkala, Piimäperän poika kuten hän itseään kutsuu, sekä Pauli Huotari ovat kokeneita runon kirjoittajia. Hekkalalla on jo julkaistu kokoelmakin.
Hekkalan runot osoittautuvat hauskoiksi ja nokkeliksi. Jotkut ovat tiukasti tekijänsä maailmankatsomukseen sidottuja. Näinhän pitää ollakin. Mikäpä siinä.
Pauli Huotari osoittautuu tanka-runojen tekijäksi. Huotarin tankat ovat hyvin mittaansa sidottuja tunnelmapaloja.
Suomussalmelainen Merja Kyllönen puolestaan on runontekijä, joka kirjoittaa sujuvasti sekä loppusoinnullista että -soinnutonta runoa. Hänen elämysalueensa on laaja, aina riipaisevista tunnelmarunoista päivän polttaviin ongelmiin asti.
Kainuulaista elämänasennettakin Kyllönen laittaa uusiksi murrerunollaan, joka päättyy: "Huh,hah hei/ täälläpä ei itketä, ei."
Mainiota. Kyllönen on myös poikkeuksellinen runontekijä, hän osaa lausua, ei pelkästään lukea runojaan.
Vireää toimintaa
Runon ranta -ilta osoitti vakuuttavasti, että runo on loppujen lopulta arkinen asia. Kuka tahansa meistä voi kirjoittaa runon, kunhan vain ryhtyy. Pöytälaatikko on jokaiselle tarpeen.
Vaalassa kulttuurielämä on tällä hetkellä erinomaisen vireää. Siitä ovat osoituksena paikkakunnalla tänä kesänä jo seitsemännen kerran Ylisen navetalla Suutarinkylässä ja Säräisniemen kirkolla vietetyt Vertivestivaalit sekä Kassu Halosen taidetalon monipuolinen toiminta, jota Runon ranta -ilta mukavasti täydensi. Merkittäviä asioita molemmat pienelle kunnan kulttuurielämässä.