Kansainvälinen autoliitto FIA rukkasi kovalla kädellä formula ykkösten sääntöjä. Tavoite oli pudottaa kustannuksia, hidastaa kaarrenopeuksia, kasvattaa ohitusmahdollisuuksia ja lisätä säpinää radalle. Kaikkia tavoitteita tuskin kuitenkaan saavutetaan.
FIA:n sääntömuutoksia on kuvattu rajuimmiksi sitten vuoden 1998, kun sarja siirtyi uritettuun renkaaseen. Muutosten uskottiin pudottavan keskimääräisiä kierrosnopeuksia jopa kolme sekuntia, mutta testikauden jälkeen arviot liikkuvat 1-2 sekunnissa.
"Jollainkin radoilla mennään melkein yhtä lujaa kuin 2004 ja joillakin ollaan paljon jäljessä. Sekuntilukemaa en osaa sanoa, koska kierrosaika on niin paljon radasta ja kelistä riippuvainen", Toyotan F1-tallin kilpailuinsinööri Ossi Oikarinen muistuttaa.
Kaarrenopeuksien hillitsemistä ja parempia ohitusmahdollisuuksia FIA haki auton aerodynamiikkaa koskevilla uudistuksilla ja rengassäännöllä, jonka mukaan kukin gp-kisa ja sen aika-ajot ajetaan samalla rengassarjalla.
Autojen aerodynamiikkaan tehdyillä muutoksilla on vähennetty downforcea, eli auton liikkuessa sen aerodynamiikan synnyttämää autoa maahan painavaa voimaa. Sitä katosi noin 15-20 prosenttia ja samalla ajokkien ilmanvastus kasvoi.
Perässä ajaminen
helpottuu
Autojen etusiipeä nostettiin viisi senttiä ja takasiipeä siirrettiin eteenpäin. Samalla auton takaosassa olevaa diffusoria korotettiin. Kyse on ilmanohjauskanavistosta, jolla kiihdytetään ilman virtausta auton alla ja saadaan aikaiseksi autoa radan pintaan imevä efekti. Myös takapyörien edessä olevaa rungon osaa lyhennettiin, joten aukko pyörän edessä kasvoi.
"Vaikka kauden jossakin vaiheessa päästäisiin samoihin downforce -lukemiin missä oltiin viime vuonna, autojen ilmanvastus on korkeampi kuin viime vuonna", Oikarinen kiteyttää muutosta.
Aerodynamiikkamuutokset kohdistettiin etu- ja takasiipeen, diffusoriin, ja takarenkaan edessä olevaan aukkoon siksi, että niistä downforcea saatiin hyvällä hyötysuhteella. Nyt autojen rakentajat ovat joutuneet tekemään kompromisseja.
"Säännöissä on pyritty siihen, että jos haluaa saman määrän downforcea kuin viime vuonna, joudut kärsimään enemmän ilmanvastuksesta", Oikarinen kuvailee insinöörien haastetta.
Downforcen väheneminen tarkoittaa pidon heikkenemistä ja kaarrenopeuksien putoamista. Etusiiven nostamisella on pyritty myös siihen, että ohittaminen helpottuu, koska auto ei ole niin herkkä edessä ajavan turbulenssille, ja autot voivat näin ajaa lähempänä toisiaan.
"Edellä ajavasta autosta tuleva ilmavirta on melko pyörteistä, joten tämä muutos ei ongelmaa ratkaise, mutta tekee toisen seuraamisen helpommaksi", Oikarinen muistuttaa.
Kuljettajan virhe-marginaali pienenee
Uutta väriä kisoihin tuo myös uusi rengassääntö. Kun aika-ajot ja kisa on ajettava samalla rengassarjalla, kisan aikaiset renkaidenvaihdot poistuvat, vaikka välitankkaukset pysyvät. Se tarkoittaa, että kisat ajattaneen maksimissaan kahdella varikkopysähdyksellä.
Kisanviikonvaihteessa kuljettajilla on käytössään kaksi kuivan ja kaksi sadekelin rengassettiä. Niistä he valitsevat yhden aika-ajoihin ja kisaan perjantain harjoitusten jälkeen. Jos aika-ajossa tai kisassa tulee rengasrikko tai rengas uhkaa rikkoutua, sen tilalle voidaan vaihtaa harjoituksissa käytössä ollut rengas. Kuivan kelin renkaat saa vaihtaa sadekelin renkaisiin ja päinvastoin, jos sää sitä vaatii.
Uuden säännön mukana koventuneet rengasseokset pudottanevat kaarrenopeuksia. Myös pito heikkenee hieman, kun kumia jää entistä vähemmän radan pintaan.
"Jos tuhoat renkaat ennen ensimmäistä välitankkausta, niin kisa on siinä, eli viime vuoteen nähden kuljettajan virhemarginaali pienenee. Sääntö ehkä vähentää myös Michelinin etumatkaa aika-ajossa. Michelin on yleensä ollut hyvä juuri ensimmäisen kierroksen pidossa", Oikarinen kiteyttää.
Moottorien on alkavalla kaudella kestettävä kahden gp-viikonvaihteen, eli noin 1 500 kilometrin rasitukset. Mikäli moottori vaihdetaan kesken kisaviikonlopun, pudotetaan kuljettajan lähtöruutua kisan lähtöruudukossa kymmenen pykälää. Mikäli moottori pettää kilpailussa, seuraavaan kisaviikonloppuun voi lähteä uudella moottorilla ilman rangaistusta.
Sääntömuutoksen tavoite oli alentaa tallien kustannuksia ja hillitä hevosvoimamäärien kasvua, mutta ankaran kehitystyön ansiosta kumpikaan tavoite tuskin toteutuu.