Ranskan vajeongelman käsittely siirtyi jälleen tiistaina. Suuret euromaat osoittivat näyttävästi, ettei yhdessä tehdyillä sopimuksilla ole juuri merkitystä.
Euroopan unionin suuret jäsenmaat näyttivät jälleen kerran muille EU-maille, missä kaappi seisoo. Ranska ei vieläkään kertonut, millä keinoin se aikoo pienentää budjettivajettaan. Rangaistussakoistahan komissio luopui jokin aika sitten. Sen sijaan euroalueen valtiovarainministerit taipuivat siirtämään Ranskan vajeen käsittelyä tämän kuun lopussa pidettävään kokoukseen. Sama ratkaisu on tulossa myös 15 EU:n maan valtiovarainministereiden kokouksesta.
Päätös on voitto Ranskalle ja sitä tukevalle Saksalle. Gallian kukon julkisen talouden alijäämä rikkoo ensi vuonna EU:n vakaussopimusta jo kolmatta vuotta peräkkäin. Ystävysten yhteistoiminnan ymmärtää, kun muistaa, että Saksankin budjettivaje ylitti vakaussopimuksen rajat viime vuonna, ja niin tapahtunee vielä tänä vuonna. Kuitenkin juuri Saksa vaati rahaliiton syntymisen yhteydessä tiukkaa vakaussopimusta ja kovia sanktioita sen rikkojille.
Eurooppa on tällä hetkellä laajan ja pitkän taantuman kourissa. Siitä huolimatta varaa leväperäisyyteen ei ole. Vakaussopimuksen tehtävänä on patistaa euromaita tarkkaan taloudenpitoon. Jos ne päästävät taloutensa velkaantumaan, se kostautuu ensiksi niille itselleen, sitten kaikille muillekin euromaille. Myöhemmin on edessä entistä karvaammat lääkkeet. Suurista jäsenmaista Saksa on avainasemassa. Jos koko maanosan veturia hoidetaan kehnosti, vaikutukset tuntuvat heti koko Euroopassa.
Kasvu- ja vakaussopimuksessa jäsenmaat velvoitetaan laatimaan budjettinsa niin, ettei sitä rahoiteta liiaksi velkarahalla. Siksi jäsenmaiden julkisen talouden vaje ei saa ylittää kolmea prosenttia bruttokansantuotteesta. Ranskan ohella kolmen prosentin sääntöä ovat rikkoneet myös Saksa ja Portugali. Niiden kuitenkin katsotaan tehneet riittäviä oikaisuja, joilla maiden budjetit saadaan ojennukseen.
Ranskaa on yritetty jo pitkään saada aisoihin, mutta tuloksetta. EU:n komissio on nöyrtynyt ja kohdellut sopimuksen rikkojaa lempeästi. Komissio on jo antanut Ranskalle lisäaikaa saada budjettialijäämänsä kuntoon. Ranskaa kuitenkin vaadittiin kertomaan, miten se aikoo budjettiaan leikata. Sitä se ei kyennyt Brysselin kokouksessa kertomaan.
Rahaliiton suuret maat ovat eri asemassa kuin pienet. Jos pienen EU-maan talous olisi ollut vuosikausia pahasti alijäämäinen, komissio olisi jo aikaa sitten vaatinut alijäämän supistamista. Jos kehotusta ei noudatettaisi, seuraisi ankarat sakot. Portugali erehtyi kerran, mutta palasi nopeasti ruotuun.
Ranskalle pitäisi määrätä sopimuksen rikkomisesta sakko, joka voi olla enintään 0,5 prosenttia sen bruttokansantuotteesta. Sitä EU ei rohkene tehdä. Nytkin vain Suomi, Itävalta ja Hollanti vastustivat Ranskan ongelman siirtoa kuun loppuun.
Mitä kauemmin kasvu jatkuu hitaana euroalueella, sitä hankalammaksi tilanne muuttuu. Liiallisten alijäämien maissa pitäisi tehdä kunnon vakausohjelmat, joilla alijäämät ja velkaantuneisuus saataisiin kuriin kestävällä tavalla. Tähän Saksassa pyritään, mutta Ranska ei halua liikauttaa evääkään.
Pitkä taantuma on ajanut vaikeuksiin koko EU-alueen, ei vain Ranskaa. Siellä kuitenkin lähdetään siitä, että hitaan kasvun aikana talous voi velkaantua sen sijaan, että olisi varauduttu tulevaan ja säästetty hyvinä aikoina. Jos Ranskaa katsotaan sormien läpi, koko vakaussopimus menettää merkityksensä ja tehonsa.