Suomalaisille kriketin sääntöjä selittäessä on alussa syytä verrata lajia pesäpalloon. Kummassakin lyödään mailalla palloa ja yritetään tehdä juoksuja. Joukkueet pelaavat sisä- ja ulkovuoron. Siihen yhtäläisyydet sitten loppuvatkin.
Kenttä on kooltaan hehtaarin (100 x 100 m) kokoinen, ja pelin olennaisin osa tiivistyy kentän keskellä olevalle 3 x 20 metrin syöttöalueelle. Alueen molemmissa päissä on kotipesä, jonka sisällä kolmesta kepistä kasattu hila, jonka päällä on kaksi palikkaa.
Kummallakin joukkueella on 11 pelaajaa, joista sisävuorossa on kentällä kaksi lyöjää kerrallaan. Lyöjät vartioivat syöttöalueen kotipesien hiloja, ja onnistuneen lyönnin jälkeen he tekevät juoksupisteitä juoksemalla ristiin kotipesästä toiseen.
Ristiin juoksua ei tarvita, jos lyöjä onnistuu lyömään pallon pelialueen ulkopuolelle. Lyövä joukkue saa neljä juoksua, jos pallo pomppii yli rajojen, ja kuusi juoksua, jos lennättää pallon ilmassa rajojen ulkopuolelle.
Syöttövuorossa oleva joukkue voi polttaa lyövän pelaajan rikkomalla hilan ja pudottamalla palikat joko suoralla syötöllä tai heittämällä pallon hilaan, kun lyöjä ei ole mailallaan pesässä suojelemassa sitä. Hilan rikkoutumisen lisäksi lyöjä palaa muun muassa myös, jos paljain käsin pelaavat syöttövuorolaiset saavat hänen lyöntinsä kiinni suoraan ilmasta.
Lyöntivuoro päättyy viimeistään tuomarin ennalta määräämien syöttövuorojen tultua täyteen. Vuoro päättyy aiemmin, jos syöttäjät saavat poltettua kymmenen lyöjää, sillä viimeinen lyöjä ei voi suojella molempia hiloja.
Syöttäjä heittää kuusi syöttöä yhdessä syöttövuorossa. Sama syöttäjä ei voi syöttää kahta vuoroa peräkkäin.