Katsaus maailman tämän vuoden säätilaan kertoo, että ääri-ilmiöt aiheuttavat yhä enemmän vahinkoa. Suuntaa ei enää voi kokonaan kääntää, joten siihen on sopeuduttava.
Suomen kesään saatiin elokuussa monen kaipaamia hellepäiviä kostean heinäkuun jatkeeksi. Olot Suomessa ovat muistuttaneet lintukotoa verrattuna siihen, millaisia tietoja jo naapureistakin on kantautunut. Etelä-Ruotsissa rankkasateet ovat katkoneet liikenneyhteyksiä, Moskova hikoili toukokuun lopun ennen kokemattomassa helleaallossa.
Vielä kummempaa on kuulunut muualta. Britannia on kylpenyt märimmässä kesässä sitten mittausten alkamisen 1766, ja rankkasateiden jälkeiset tulvat valtasivat kokonaisia kaupunkeja. Samaan aikaan itäisessä Euroopassa hikoiltiin yli 40 asteen lämmössä - Bulgarian uusi ennätys on nyt 45 astetta.
YK:n alainen Maailman ilmatieteellinen järjestö WMO vahvistaa tuoreessa raportissaan uutisten antaman vaikutelman todeksi. Erilaiset sään ääri-ilmiöt ovat koetelleet tänä vuonna selvästi tavanomaista useammin.
Intiassa kärsitään parhaillaan tuhotulvista. Monsuunikaudella sataa aina, mutta tänä vuonna monsuuniin liittyviä matalapaineita on alueella ollut kaksi kertaa normaalia enemmän.
Arabianmerellä Omanissa puolestaan nähtiin kesäkuussa sykloni, tuhoisa myrsky. Sellaista ei tiedetä tapahtuneen alueella koskaan. Huomattavia tulvia on kesällä ollut muun muassa Uruguayssa, Sudanissa, Mosambikissa ja Kiinassa. Malediiveilla myrskyaallot pyyhkivät 68 saarta.
Monissa Euroopan maissa huhtikuu oli lämpimämpi kuin koskaan mittausten aikana, usein yli neljä astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Eikä vain huhtikuu: Hollannissa tammikuun lämpö löi ennätykset 1706 alkaneessa mittaussarjassa.
Argentiinassa ja Chilessä heinäkuun alku puolestaan oli poikkeuksellisen kylmä, kun mittari painui parikymmentä astetta pakkaselle. Etelä-Afrikassa koettiin samoihin aikoihin ensimmäinen kunnon lumisade sitten 1980-luvun.
Kaikki tämä vastaa ennusteita ilmaston muuttumisen vaikutuksista. Kysymys ei ole enää ennusteista, vaan todellisuudesta tässä ja nyt. Kansainvälisen ilmastopaneelin odotus on, että äärimmäinen kuivuus, äärimmäinen kuumuus ja kaatosateet yleistyvät. Tilanne vaihtelee alueellisesti; Suomea koskee ennen muuta sademäärän lisääntyminen.
WMO on rakentamassa ennakkovaroitusjärjestelmää sään ääri-ilmiöiden varalle. Varsinainen vastuu turvallisuudesta kuuluu eri maiden viranomaisille, ja se on usein hoidettu huonosti. Viimeksi Intian tuhotulvien keskellä on huomattu, kuinka ihmiset ovat jääneet lähinnä oman onnensa nojaan. Intian hallitus oli kyvytön tulvan valtavuuden edessä.
Pelkästään tänä vuonna tulvat tai helteet ovat aiheuttaneet maailmalla suoraan tai välillisesti tuhansia kuolonuhreja. Aineelliset vahingot ovat isoja nekin. Ilmaston muutoksen seuraukset eivät muuta helpommiksi, sillä lämpenemisen odotetaan vain kiihtyvän. Päästöjen vähentäminen on välttämätöntä, mutta sen avulla kehitystä voidaan vain hidastaa, ei enää kokonaan estää.
Sen vuoksi poikkeusoloihin varautumista ei pidä laiminlyödä. Suomi on päässyt toistaiseksi vähällä, mutta sen varaan ei voi tuudittautua. Heinäkuun sateista ei tullut vahinkoja, mutta jonain päivänä tilanne voi äkisti olla toinen. Myös huoltovarmuutta on Suomessakin yhä enemmän ajateltava ympäristöturvallisuuden, ei vain sotilaallisen turvallisuuden kannalta.