Saamelaisia on pidetty kansana, joka ei ole koskaan sotinut ulkopuolisia vastaan.
Yksi puolustustaistelija sentään löytyy saamelaisesta kansanperinteestä, vieläpä sotaisa. Lukuisissa tarinoissa Lávrrahas (Laurukainen) -niminen mies pelastaa muut heimolaisensa tappamalla isot tokat vainolaisia jousellaan, hakkaamalla veneeseensä pyrkiviltä vihollisilta kädet ja sormet poikki terävällä miekalla sekä hukuttamalla heitä järviin ja jokiin.
Kyseessä lienee kuitenkin levottomien aikojen heijastama toiveikas kansanperinne, jossa unelmoidaan saamelaistenkin joskus pystyvän olevan aggressiivisia ja päihittävän vihollisensa.
Saamelaisten vanhoja strategioita kuvaavat paremmin ne tarinat, joissa Laurukainen pärjää paremmin oveluudellaan kuin voimalla. Tarinoissa hän johdattaa vainolaiset jyrkänteiltä alas tekemällä notkojen alle harhauttavia merkkitulia tai heittämällä soihtunsa pimeään rotkoon, jolloin vainolaiset hiihtävät perässä.
Tai hän soudattaa väkivaltaiset vihollisensa puuttomalle saarelle hilloja syömään, mutta jättääkin heidät sinne hyppäämällä veneeseen ja soutamalla hopusti pois.
Tarinoiden vainolaiset ovat tietenkin yhtä huonoja uimareita kuin hidasälyisiäkin.
Vainolaisilla ja Laurukaisen sankariteoilla on niin keskeinen asema saamelaisessa perinteessä, että ne olivat aiheena ensimmäisessä saamelaisessa kokoillan elokuvassa Tiennäyttäjä (Ofelas 1987).
Siinä Lávrrahas oli muuttunut nuoreksi Áiginiksi, joka joutuu tsuudien eli vainolaisten oppaaksi, mutta johdattaa heidät jyrkänteeltä alas.
Laurukais-tarinat eivät kuitenkaan ole vain saamelaisten perinnettä. Suomalainen sissi Laurukainen on puuhaillut koko Suomen vanhalla itärajalla, Itä-Suomen eteläisiltä alueilta Yliperän takamaille. Ahti Paulaharjun mukaan myös tarinoiden aikaväli on laaja: sama Laurukainen partioi melkeinpä kaikissa viimeisen 500 vuoden aikana käydyissä sodissa.
Suomalaisessa perinteessä sankarilla on monta nimeä: Laurukainen, Laurikainen, Laarikainen, Laurakainen, Lari, Lauri tai "valkiapää-poika", joka on vaaleatukkainen sankari, jopa poikanen.
Myös viholliset ovat monenlaisia: venäläisiä, koirankuonolaisia, lappalaisia, karjalaisia, pitkähattuja, venäläisiä, viikinkejä tai ruotseja. Joskus itse pirukin on ollut Laurukaisen narrattavana.
Sarjan edelliset osat on julkaistu 12.2., 19.2., 26.2., 5.3., 12.3., 14.3., 19.3., 26.3., 2.4., 16.4. 23.4. ja 30.4. Sarja päättyy tällä erää tähän. Ehdotuksia tarueläjistä voi lähettää osoitteella kulttuuri@kaleva.fi