Saamen kielilaki ei toimi saamelaisten kotiseutualueen valtion ja kuntien virastoissa. Laki ei myöskään ole kasvattanut merkittävästi viranomaisten saamen kielen taitoa.
Saamelaiskäräjien teettämässä kielilakiselvityksestä tarkasteltiin saamen kielilain toteutumista vuosina 2004-2006. Uusi saamen kielilaki astui voimaan 2004 ja velvoittaa viranomaiset järjestämään saamenkielisiä palveluja saamelaisten kotiseutualueella.
Laajan lomakekyselyn pohjalta tehdyn selvityksen perusteella lakia ei noudateta eikä sen toteuttamiseen ole tehty selkeitä panostuksia.
Nykytilanteessa saamenkielisten palvelujen vaatiminen tarkoittaa melkein poikkeuksetta erityisjärjestelyjä. Tällöin palvelu viivästyy usein niin paljon, ettei suomen kielen taitoinen saamelainen välttämättä pysty odottamaan saamenkielistä palvelua tai koe ilmapiirin olevan myönteinen sen vaatimiselle.
"Kun saamelainen menee pienellä paikkakunnalla esimerkiksi kunnanvirastoon, hän tietää hyvin, ettei siellä ole saamenkielistä henkilöstöä. On aika suuri kynnys vaatia saamenkielistä palvelua, kun tietää, että tulkin hankkimiseen voi mennä päivä tai pari", sanoo selvityksen laatinut tutkija Klemetti Näkkäläjärvi.
Esimerkiksi vanhustenhoidossa ja muissa terveyspalveluissa ei voi saada saamelaisten kotiseutualueella kattavasti saamenkielistä palvelua.
Saamelaiset itse pitävät hyvin tärkeänä, että nämä toimialat tarjoaisivat saamenkielistä palvelua.
Valtionavustukset
jätetty hyödyntämättä
Kuntien asenneilmapiiri saamen kielilain toteutumiseksi ei selvityksen mukaan ole myönteinen. Lain noudattaminen nähdään resurssikysymyksenä, mutta saamen kielilainsäädännön suomia rahoitusmahdollisuuksia ei kuitenkaan ole hyödynnetty.
Kunnat eivät esimerkiksi ole edellisen saamen kielilainsäädännön voimaantulon jälkeen perustaneet saamen kielen kääntäjien virkoja, vaikka siihen olisi saatu täysi valtionavustus.
Vuonna 2006 saamenkielisten palvelujen kattamiseen tarkoitetusta määrärahasta käytettiin vain 67 prosenttia. Samaan aikaan rahoituskriisissä painiskelevien saamelaisten kotiseutualueen kuntien peruspalvelut tarvitsisivat kipeästi lisärahoitusta.
"Tämä kertoo ennen muuta välinpitämättömyydestä kielilakia kohtaan", Näkkäläjärvi sanoo.
Osa jätti tietoisesti vastaamatta
Välinpitämättömyydestä antaa viitteitä Näkkäläjärven mukaan myös se, että 169 tahosta kyselyyn jätti muistuttamisista huolimatta vastaamatta peräti 52 toimijaa. Kielilaki kuitenkin koskee niitä kaikkia.
Keskeisistä viranomaisista vastaamatta jättivät muun muassa Lapin ympäristökeskus, korkein hallinto-oikeus, ympäristöministeriö, Sodankylän kunnan esimiehet ja saamelaisradio. Jotkut viranomaiset rikkovat saamen kielilakia tietoisesti, sillä ne ovat vastauksissaan ilmoittaneet täyttävänsä kielilain edellytykset välttävästi tai eivät lainkaan.
Lisäksi muutama viranomainen on ilmoittanut täyttävänsä saamen kielilain edellytykset täysin, vaikka vastausten perusteella näin ei ole. Selvityksen mukaan tapaukset osoittavat paitsi välinpitämättömyyttä, myös tietämättömyyttä saamen kielilain vaatimuksista.
"Jos kielen käytön kehitys jatkuu samanlaisena, on vaara, että kaikki saamen kielet jäävät kotikieliksi eikä saamea käytetä virallisessa asioinnissa lainkaan", Näkkäläjärvi varoittaa.
