Vuoden alusta voimassa ollut saamen kielilaki velvoittaa saamelaisten kotiseutualueella toimivia valtion ja kuntien viranomaisia huolehtimaan saamenkielisten palvelujen turvaamisesta. Suomen ainoassa saamelaisenemmistöisessä kunnassa Utsjoella laki ei ole muuttanut mitään. Utsjoen kunnanhallituksen puheenjohtaja Veikko Guttorm sanoo, että lain toteutuminen on kiinni viranomaisten hyvästä tahdosta.
"Laki ei velvoita virkamiehiä opettelemaan saamea. He, jotka viitsivät, kouluttautuvat. Mitään pakkoa ei ole."
Veikko Guttormin mielestä saame pitäisi olla ruotsin lailla virallinen kieli, ennen kuin virkamiesten olisi pakko osata saamea ja kielilaki toteutuisi. "Se ei taida olla mahdollista, varsinkaan kun saamelaiset eivät edes ole maamme suurin kielivähemmistö", hän aprikoi.
Kielenkääntäjiä tarvitaan lisää
Utsjoen kunnassa työskentelee kolme saamelaiskäräjien palkkaamaa kielenkääntäjää. Myös tulkkauspalvelut toimivat entiseen malliin.
Saamelaiskäräjien vs. kieliasiain sihteeri Susanna Guttorm Inarista kertoo, ettei käräjilläkään ole vielä ehditty tehdä kovin paljon.
"Käräjien tehtävänä on huolehtia virallisesta kielenkääntämisestä. Utsjoen kolmen kielenkääntäjän lisäksi meillä on Inarissa yksi. Utsjoella pärjäämme juuri ja juuri, mutta Inarissa tarvitsemme lisää työvoimaa. Parhaillaan yksi kielityöntekijän virka on täytettävänä."
Nykyiset kielenkääntäjät ovat pohjoissaamen taitajia. Sen sijaan inarinsaamen ja koltankielen osalta tilanne on vaikea.
"Inarinsaamen ja koltankielen osaajat ovat joko vanhoja tai nuoria. Työikäisiä kielitutkinnon suorittaneita ei tahdo löytyä", Susanna Guttorm kertoo.
Reuna-alueillakin
lakia tarvitaan
Saamelaisten kotiseutualue kattaa Suomessa Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kunnat sekä Sodankylän pohjoisosassa Lapin paliskunnan alueen. Utsjoella saame on ihmisten jokapäiväinen käyttökieli. Sen sijaan reuna-alueilla kuten Sodankylän Vuotsossa kieltä hallitsevat lähinnä vanhemmat kyläläiset. Viime vuosina lapsille on opetettu saamea koulussa.
"Utsjoellakaan kaikki saamelaiset eivät tule toimeen ilman apua. Monien kohdalla ongelmana on se, etteivät he ole saaneet käydä koulua äidinkielellä tai heidän oppimansa kirjoitustapa on erilainen. He osaavat puhua saamea mutta eivät kirjoittaa. Myöskään kaikki Norjasta muuttaneet saamelaiset eivät hallitse suomea", Susanna Guttorm kertoo.
Utsjoen saamelaisetkin tarvitsisivat lain takaamia kielipalveluja, mutta kaikissa viranomaisissa ei vielä ole saamentaitoisia työntekijöitä. Susanna Guttormin mielestä on hyvä, että kielilakia toteutetaan myös saamelaisalueen reunoilla, missä kielen asema ei ole vahva.
"Vanhemmat haluavat antaa lapsilleen mahdollisuuden hoitaa asioitaan äidinkielellään."
Inari kolmen
kielen loukussa
Uuden kielilain myötä Inarin kunta on jäämässä taloudelliseen loukkuun, sillä kunnassa puhutaan pohjois- ja inarinsaamea sekä koltankieltä. Lain mukaan kielipalvelut pitäisi Inarissa järjestää kaikilla kolmella saamenkielellä.
Kunnassa odotetaan valtiovallan toimia, ennen kuin siellä ryhdytään järjestämään työntekijöille kielikoulutusta. Kunnansihteeri Pentti Tarvainen kertoo, että ainakaan vielä ei ole varmuutta, korvaako opetusministeriö virkamieskunnan koulutuksesta aiheutuvat kulut.
"Jos saisimme varmuuden vaikka muutaman tuhannen euron summasta, pääsisimme alkuun. Kunnan koko henkilökunnan koulutus palkallisine virkavapauksineen ja koulutusajan sijaisineen maksaisi vuodessa noin 200 000 euroa."
Tarvainen kertoo, että jonkin verran saamentaitoisia kunnan palveluksessa on, muta ei niin paljon, että voisi sanoa kielilain toteutuvan.
Toisaalta hänen kohdalleen ei edes ole tullut tapauksia, että joku olisi kunnassa vaatinut palvelua saameksi. "Lain lähtökohtana kuitenkin on periaate, että myös Inarissa voidaan asioida ja saada palveluja saameksi."
Pohjois-Lapin vetotoimistossa Ivalossa on tällä hetkellä yksi virkailija 50 tunnin saamenkielen kurssilla. Apulaistoimistopäällikkö Maarit Ollila osaa myös jonkin verran saamea.
"Kovin paljon ei ole ollut kysyntää, kun inarilaiset tietävät, ettei meiltä riittävää kielitaitoa löydy. Asiat verotoimistossa ovat sellaisia, etteivät ihmiset halua mielellään käyttää tulkkia", Ollila kertoo.
Sen sijaan kaikki tärkeimmät lomakkeet ja vero-oppaat on käännetty pohjoissaameksi. Muu kirjallinen materiaali tarvittaessa käännetään saameksi. Aikaisemmin ensimmäisen kielilain aikana lomakkeita oli saatavilla kaikilla kolmella saamenkielellä.
"Veroilmoitukset voi jättää saamenkielisinä. Verotoimistossa on rekisteri noin 20 asiakkaasta, jotka haluavat tehdä saamenkielisen veroilmoituksen. Heille saamenkielinen aineisto tiedetään lähettää jo etukäteen", Ollila kertoo.
Kelalla on Ivalossa saamelaisasiainsihteerin virka, missä tällä hetkellä on koltankielinen henkilö. "Muita saamentaitoisia toimistossa ei ole, mutta tarvittaessa hankimme tulkin. Myös joitakin lomakkeita on saatavilla saamenkielellä", vakuutussihteeri Ritva Mikkola kertoo.
Kelalla on sivupiste Utsjoella, missä saamenkielisiä palveluja kysytään enemmän.
Hyvin saamen kielilaki ei toteudu poliisissakaan. Inarin-Utsjoen kihlakunnan nimismies Kauno Fagerström sanoo, ettei saamentaitoisia palveluksessa ole mutta koulutuksessa kyllä.
"Saamen kursseilla on henkilöitä ulosotosta, poliisista ja kansliasta. Poliisin kouluttautumista vaikeuttaa vuorotyö. Meillä on toiveena, että saisimme poliiseja mukaan Rajan syksyllä käynnistämään kielikoulutukseen", hän sanoo.
Kuulusteluihin Inarin poliisi hankkii tarvittaessa tulkin. Joitakin lomakkeita on käännetty saameksi, ja lisää on tulossa.
Lain toteutuminen epärealistista
Lapin käräjäoikeudessa on tällä hetkellä kaksi henkilöä, jotka osaavat saamea. Toinen heistä on käräjätuomari, joka on opiskellut pohjois-saamea jo kouluaikana.
"Muita saamentaitoisia meillä ei ole. Kyse on siitä, haluaako nykyinen henkilökunta kouluttautua. Virkavapaata opiskeluun on mahdollista saada", laamanni Lars Lindh kertoo.
Saamea Lapin käräjäoikeus ei tarvitse juuri muualla kuin Utsjoen istunnoissa. "Yleensä jo kuulusteluvaiheessa ja viimeistään haasteessa tiedustellaan, haluaako henkilö käyttää oikeudessa saamea, jolloin voimme hankkia paikalle tulkin. Suurin pulma on käännös- ja tulkkipalveluissa, missä saamelaiskäräjien kielitoimistolla ei ole riittävästi resursseja."
Laamanni Lindh arvioi, että vaatimus saamen kielilain toteutumisesta täydellisenä on epärealistinen. Kun kieliä on kolme, niin tuskin koskaan ne kaikki hallitaan kaikissa viranomaisissa.