Saamelaisten kotiseutualue muodostuu Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnista sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevasta Lapin paliskunnan alueesta. Valtio omistaa maista noin 90 prosenttia.
Saamelaiset ovat vaatineet omistus- ja käyttöoikeutta alueensa valtionmaihin perinteisten elinkeinojensa harjoittamista varten.
Kustaa Vaasa julisti vuonna 1542, että asumattomat erämaat kuuluvat "Jumalalle, kuninkaalle ja Ruotsin kruunulle". 1886 metsälaki totesi, että kyläkuntain piirin ulkopuolella olevat erämaat ja liikamaat kuuluvat valtiolle. 1925 isojaossa Enontekiöllä, Utsjoella ja Inarissa katsottiin olevan enää joko taloihin ja kruununmetsätorppiin kuuluvaa maata tai valtion metsämaata.
Valtion komiteat ovat vuosina 1952, 1973 ja 1990 tuloksetta ehdottaneet maa- ja vesioikeuksia ratkaistavaksi lailla. 1993 valtio antoi saamelaiskäräjille tehtäväksi selvittää maa- ja vesioikeuksia. Rahaa tehtävään myönnettiin vasta vuonna 2002, 40 000 markkaa.
Selvitysmies Pekka Vihervuoren mietintö valmistui 1999, oikeustieteen tohtori Juhani Wirilanderin lausunto elokuussa 2001. Hannele Pokan saamelaistoimikunnan mietintö valmistui joulukuussa 2001. Marraskuussa 2005 Suomen, Norjan ja Ruotsin asiantuntijaryhmä sai valmiiksi ehdotuksensa saamelaissopimuksesta.
