Saamelaisten maaoikeuksia ratkova laki siirtyy seuraavalle vaalikaudelle, sillä eduskunta ei ota enää vastaan suuria lakiesityksiä. Lain valmisteluun liittyvä, arkistolähteisiin perustuva tutkimus Lapin asutus-, väestö- ja maankäyttöhistoriasta luovutettiin tiistaina oikeusministeri Leena Luhtaselle (sd.).
Luhtanen totesi, että saamelaisten maankäyttöoikeuksien toteuttamiselle on löydettävissä yksimielisyys, mutta vielä ei olla siinä tilanteessa, että esitykset eduskunnalle olisivat mahdollisia. Tarvitaan vielä kannanottoja ja keskustelua. Lakiesitystä odotettiin jo viime kesäksi, mutta muun muassa nyt julkaistun tutkimuksen valmistumisen viivästyminen siirtää esityksen ainakin seuraavalle hallitukselle.
Saamelaisten maaoikeudet on ratkaistava laissa, jotta Suomi voisi ratifioida kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskevan yleissopimuksen. Lain mukaan saamelaiset ovat Suomen ainoa alkuperäiskansa, mutta saamelaisten vaikutusoikeudet maaoikeuskysymyksissä eivät ole nykyisillään riittävät.
Sopimuksen mukaan alkuperäiskansoille on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus maihin, joilla ne perinteisesti asuvat. Suomi lupasi YK:lle viime huhtikuussa, että laki saamelaisten maankäyttöoikeuksista annetaan tämän vuoden loppuun mennessä.
Ratkaisumalli valmistelussa
"Toivon, että Suomi osoittaa olevansa ihmisoikeuksien mallimaa, mihin pyritään", totesi saamelaiskäräjien puheenjohtaja Pekka Aikio tutkimuksen luovutustilaisuudessa Helsingissä. Hän muistutti velvoitteista, jotka tulivat myös kun Suomi viime toukokuussa liittyi YK:n ihmisoikeuskomitean jäseneksi.
Lakivalmistelussa on ratkaisumalli, jossa saamelaisten maankäyttö ja erityisesti poronhoito perustuisivat käyttöoikeusratkaisuille ja yhteishallinnolle, kun taas veromaita tai Lapinkyliä koskevat yksityisoikeudelliset vaatimukset tulisivat erikseen selvitettäviksi muussa menettelyssä. Ratkaisun tueksi hallitus päätti keväällä 2002 tilata nyt vihdoin valmistuneen tutkimuksen.
Lakivalmisteluun liittyy myös saamelaisia koskeva pohjoismainen tutkimus, joka on yhteispohjoismaisessa käsittelyssä sekä ILO:n sopimuksen ratifiointivalmistelu työministeriössä.
Puheenjohtaja Aikio kiitteli lakiesityksen valmistelua mutta kritisoi jälleen Oulun ja Lapin yliopistojen tutkimusta siitä, että saamelaistutkijat jo etukäteen jäävättiin. Tutkimuksen koordinaattori professori Jouko Vahtola muistutti, että tutkimushanke oli vapaassa haussa, mutta tämä ryhmä oli ainoa hakija. Saamelaistutkija olisi otettu mukaan, jos sellainen olisi ollut käytettävissä, Vahtola vastasi.
"Pikkuinen pelko kaihertaa sielua"
Vaikka aiempaa tutkimusta oli käytettävissä runsain mitoin, Vahtolan mukaan kävi pian selväksi, että se on ollut aukollista ja kohdistunut liiaksi oikeudelliseen näkökulmaan maiden ja vesien käytöstä. Taustatekijät ja vaikuttavat syyt ovat jääneet vähemmälle. "Tässä tutkimuksessa lähtökohta oli, että kysymys maista ja vesistä on kytkettävä asutus- ja väestöhistorian vaiheisiin. Tutkijat tekivät työtä itsenäisesti, eikä tuloksia ole pyritty puristamaan yhteen muottiin", Vahtola sanoi.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja tunsi kuitenkin pikkuista pelon kaiherrusta. "Tutkija Matti Enbusken puheesta kuuntelijan mieleen jää, että poronhoito ei ole oikeuttanut lapinkylissä maanomistukseen ja poronhoito ylipäätään käsitellään porotaloutena", Aikio mainitsi. Hän painotti poronhoidon yhteyttä saamelaiskulttuuriin joka on myös vahvasti maankäyttöön liittyvää kulttuuria.
Aikiolla oli myös pelko, että tutkimushanke on ymmärretty hankkeena, joka tulee naulaamaan kiinni talonpoikaisen historian ja maanomistuksen ainoana oikeana ja laillisena historiana Lapissa.
Aikio huomautti, että tutkimuksen mukaan poronhoito ei ole ollut saamelainen yksinoikeus Suomessa, mitä se on edelleen lain mukaan Ruotsissa ja Norjassa.