Helsinki
Vuoden alusta toiminut vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen on vilpittömän innostunut uudesta tehtävästään. Vähemmistöjen ongelmia ei ratkota helpoilla paketeilla. Niihin vaaditaan aivan uutta ajattelua.
"Tämä on älyttömän mielenkiintoinen paikka osallistua suomalaisen yhteiskunnan muutokseen. Monikulttuuristuminen samoin kuin vanhojen vähemmistöjen asioiden ajaminen koskettaa hyvin monia elämän alueita", Puumalainen kuvailee.
Utsjoelle
vielä elokuussa
Vähemmistövaltuutetun toimiston sijoittamisesta käytiin aikoinaan kova kamppailu Helsingin ja Kemin välillä. Puumalainen myöntää, että Helsinki on kaukana esimerkiksi saamelaisista. Lentomatka Utsjoelle on pitkä ja koneita menee harvoin. Yhteydenpito viranomaisiin, kansalaisjärjestöihin ja vähemmistöjen edustajiin on hänen mukaansa kuitenkin helpompaa Helsingistä.
Puumalainen lentää Utsjoelle vielä tämän kuukauden aikana. Matka Lappiin on avaus, jolla hän pyrkii ottamaan kontaktia ja avaamaan yhteyksiä saamelaisiin päin. Käynti ei rajoitu vain Utsjoelle, vaan tarkoitus on matkustaa laajalla alueella aina Inarissa saakka.
Vähemmistöjen ongelmat usein yhteisiä
Puumalaisen päätehtävä on vahtia, että ihmisten välinen yhdenvertaisuus toteutuu etnisestä alkuperästä riippumatta. Hän muistuttaa, että jokaisessa etnisessä ryhmässä on sellaisia, jotka ovat huonommassa asemassa kuin toiset ja joita pitää tukea. Samat ongelmat kuten perheväkivalta ja syrjäytyminen ovat tuttuja useille vähemmistöille.
Suomessa asuu 100 000 ulkomaalaista ja maahanmuuttajataustaisia Suomen kansalaisia on toiset 100 000. Pakolaistaustaisia ulkomaalaisista on noin 20 000.
"Siellä on paljon sellaisia, joita hyödyttävät yleiset, rakenteelliset muutokset. Osa heistä tarvitsee kuitenkin välitöntä neuvoa tai muuta apua", Puumalainen kertoo.
On edelleen ratkaisematta oleva ongelma, pääsevätkö pojat ympärileikattaviksi julkiseen terveydenhuoltoon. Asia tuli esille kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäiset somalit tulivat Suomeen. Aluksi sairaalat saivat tehdä ympärileikkauksia, mutta tilanne muuttui sen jälkeen kun apulaisoikeusasiamies katsoi, että leikkauksista tulisi pidättäytyä.
Syrjäytymisvaarassa olevat, koulussa huonosti pärjäävät nuoret huolettavat Puumalaista. Ongelma koskettaa monia etnisiä vähemmistöjä eikä vähiten romaneja. Joskus omassa etnisessä ryhmässä ei osata tukea koulunkäyntiä ja silloin viranomainen voi taata, ettei lapsi tai nuori jää yksin.
Opiskelu omalla äidinkielellä toteutuu Suomessakin liian harvoin. Puumalainen myöntää, että oman kulttuurin ja kielen opetus on ihmisen omanarvontunnon ja ylpeyden kannalta keskeinen asia.
Kielitaito helpottaa työllistymistä. Vielä muutama vuosi sitten lähes puolet maahanmuuttajista oli työttöminä.
Nyt työttömyysprosentti on pudonnut vajaaseen kolmeenkymmeneen. Puumalainen muistuttaa, että maahanmuuttajissa on kaksinkertainen työvoimareservi, koska hekin, jotka ovat työllistyneet toimivat useimmiten tehtävissä, jotka eivät läheskään vastaa heidän koulutustaan.
Kahden kerroksen maahanmuuttajia
Maahanmuuttajien sijoittuminen eri puolille Suomea ei ole Puumalaisen mielestä aivan ongelmatonta.
Pääkaupunkiseudulla asuntoja on vaikea saada ja hinnat ovat korkeat, joten kotouttamisjärjestelmän piirissä oleville kiintiöpakolaisille ja paluumuuttajille tarjotaan usein asuntoja muualta Suomesta.
Puumalaisen mielestä kannattaa seurata, tuleeko pääkaupunkiseudulle hyvin pärjääviä maahanmuuttajia, jotka pystyvät saamaan töitä ja kustantamaan asunnon kovillakin markkinoilla ja muualle maahan pelkästään sijoitettuja pakolaisia.
Samalla hän muistuttaa, että myös sijoitetut maahanmuuttajat aikansa kotouduttuaan voivat hyvinkin pystyä integroitumaan alueelliseen yhteisöön ja tuomaan siihen uutta kuten pohjoisessa on tapahtunut.
Esimerkkinä hän mainitsee Kemin, jossa maahanmuuttajat ovat perustaneet monia etnisiä ravintoloita.