Saamelaiskirjailija Rauna Paadar-Leivon lapsuudessa staalot olivat olentoja, joiden avulla lapsia varoiteltiin vaaroista. Itse hän on saanut pelottelusta tarpeekseen, ja luo tarinoihinsa vain ystävällisiä staaloja.
"Staalo eli Stállu odotti lapsia säkkinsä kanssa varsinkin virtaavissa joissa ja jyrkkien mäkien alla", Paadar-Leivo muistaa.
Se oli saamelaisessa kertomaperinteessä paha ja tyhmä hahmo, jonka tarkoitus oli pitää lapset poissa vaaroista ja pahanteosta.
Staalo oli alunperin ihminen, joka jonkun tekonsa takia oli muuttunut staaloksi ja joutui elämään sen hahmossa parikin sataa vuotta, ennen kuin pääsi valitsemaan itselleen seuraajan.
Paadar-Leivo muistaa lapsuudestaan myös Vetehisen eli Cáhcerávgan, joka piti lapset poissa vesiltä.
"Paadar- ja Solojärvien ympärillä asui ainakin neljäkymmentä lasta eikä yksikään hukkunut minun lapsuudessani", hän kuvailee pelon iskostumista lasten mieliin. Itse hän on kuitenkin puhunut lapsille mieluummin suuresta hauesta, joka saattaa napata liian uskaliaan naperon.
Lue lisää maanantain Kalevasta!