Eläinyksilön pääasiallinen tarkoitus on jatkaa lajia, lisääntyä, ja etsiä tähän tarkoitukseen sopiva eli mahdollisimman elinvoimainen kumppani. Suuri osa eläinten ajasta kuluu ravinnon etsimiseen.
Myös ihmiskunnan historiasta hahmotellaan usein samantyyppistä kaarta: esi-isiemme pääasiallinen työ oli hankkia ravintoa perheelleen.
Koska ruuan hankkiminen oli työlästä ja aikaa vievää puuhaa, ihmiskunta teki suuria innovaatioita helpottaakseen taakkaansa. Esivanhempamme keksivät esimerkiksi tulen ja pyörän, kehittivät maanviljelyksen sekä kesyttivät eläimiä helpottaakseen päivittäistä ravinnonhankintaansa.
Ja vähitellen asiat muuttuivatkin. Nyt yksilö voi kuluttaa ylimääräistä aikaansa myös elämässä selviytymisen kannalta turhanpäiväisiin puuhiin eli niin kutsuttuihin harrastuksiin: itsensä kehittämiseen ja henkistymiseen.
Niinhän sitä voisi kuvitella. Ylimääräinen aika on kuitenkin jotenkin omituisesti kääntynyt jälleen ravinnon ympärille.
Päivittäisen ravinnon hankkiminen vie useimmilta käsittämättömän paljon aikaa ja energiaa. Ei tietenkään samalla tavalla kuin ennen.
Nyt ruoka on eksotiikkaa ja elämyksiä. Laadukkaita ja harvinaisia raaka-aineita haalitaan ulkomaita myöten kotikeittiöönkin. Viikonloppuisin kierretään pikkukaupungin etnisiä kauppoja ja kuljetaan kauppahallin käytävällä tarkkaillen erikoisliikkeiden tarjontaa silmät kiiluen.
Tähän postmoderniin saalistusriittiin tuntuvat hurahtaneen erityisesti miehet. Keittiö on muuttunut tavallisten isien kilpavarustelukentäksi. Japanilaisten veitsien kokoelmat, paksut puiset leikkuulaudat ja valurautaiset padat tarvitaan keittiöön todistamaan harrastuksen vakavuutta.
Miehet tuntuvat kaipaavan mennyttä metsästyskulttuuria takaisin.
Nyt he sitten toteuttavat muinaisten aikojen viettejä kukin omassa keittiössään, aina yhtä tyytyväisenä löydettyään edelliseltä metsästysretkeltään uudenlaisen puukon tai vatkaimen tai päästyään käsiksi näillä leveyspiireillä ennennäkemättömiin raaka-aineisiin ennen kilpailijoita.
Monelle naiselle ruoka puolestaan on identiteetin rakentamista. Erityisillä ruokavaliolla halutaan erottautua joukosta tai etsitään oikotietä onneen. Ihmedieetit yllyttävät milloin välttämään rasvaa milloin hylkäämään hiilihydraatit.
Vanhanaikainen ruoka-aineympyrä on joutunut unohduksiin aikapäiviä sitten.
Vegetaristit, vegaanit ja fennovegaanit viestittävät ruokavaliollaan maailmankatsomustaan. Lähituotteet ja luomu määrittävät ostajansa moraalisia valintoja. Yhä useampi nainen kietoutuu ruokaan myös syömishäiriön myötä.
Ruoka on politisoitunut.
Ihmisellä tuntuu olevan luontainen ja pakonomainen tarve ajatella ruokaa. Tavalla tai toisella.
Vaikka ihmiskunta on vuosituhansien ajan tehnyt töitä sen eteen, ettei ravinnon saalistamista tarvitsisi ajatella ihan joka hetki, on kehitys kehittynytkin niin, että vapautunut aika käytetään nimenomaan ruuan ajattelemiseen.
Ja siitä puhumiseen. Siitä on kehittynyt kokonaan oma taiteenlajinsa. Niin että mitäs aiottekaan syödä tänään alkuruuaksi? Kaipa sopiva viini on hankittu jo hyvissä ajoin?
Bon apetit.