SODANKYLÄ Toukokuun lopulla Tenon lohesta väitellyt tohtori Eero Niemelä sanoo, että Tenon kuten muidenkin Atlantin luonnonvaraisten lohijokien lohikannat vaihtelevat huomattavasti. Vaihtelut tuntuvat suurilta erityisesti Tenon kaltaisissa isoissa joissa, missä parhaimpina vuosina saalislohien lukumäärä yltää yli 60 000:n mutta jää huonoimpina vuosina siitä alle kolmannekseen.
Niemelä arvioi, ettei vuosi 2004 jää ainoaksi heikoksi lohikesäksi, vaan lohisaaliit pienenevät vielä kahtena seuraavana vuonna. Yhden merivuoden viettäneiden tittien määrä alkanee selvästi nousta vuodesta 2006, ja seuraava saalishuippu ajoittunee vuosille 2008-2010.
Vaihtelun syynä
ihminen ja luonto
Niemelä kertoo, että lohimäärien vaihtelun aiheuttaa luonto ja ihminen yhdessä. Hän korostaa, ettei ihmisen kalastusroolia kutukannan määrääjänä tule vähätellä ja työntää syytä vain meriolosuhteiden huonouteen.
Tämän vuoden erityisen huonot lohisaaliit Tenon vesistössä heijastavat edellisten vuosien selvästi pienempiä vaelluspoikasmääriä, vaikkakin Barentsinmeren lämpötilat ovat olleet selvästi suurempia kuin pitkänajan keskiarvolämpötilat.
"Syy pienemmille vaelluspoikasmäärille on yksinkertainen. Vuosina 1996-1998 Tenojokeen nousi vähemmän lohia. Myös kutemaan jääneiden naaraslohien määrät jäivät pienemmiksi. Pienestä naaraskutupopulaatiosta ei voi millään syntyä suurta vaelluspoikasmäärää, eikä heikentynyt vaelluspoikasten määrä voi johtaa suureen jokeen palaavaan lohimäärään, vaikka meriolosuhteet olisivat lohelle kuinka hyvät tahansa", hän sanoo.
Pyyntirajoituksia
huonoina vuosina
Eero Niemelän mielestä ihmisen tulisikin huomioida kantojen luonnollinen vaihtelu entistä tarkemmin.
"Kalastusta tulisi säädellä voimakkaammin sellaisina vuosina, kun tiedossa ovat huonommat kannat. Sellaisina vuosina, kun jokeen tulee enemmän lohta, kalastusta voisi rajoittaa vähemmän."
Niemelä muistuttaa, että Tenojoen lohista noin puolet kalastetaan Norjan rannikolla, jolloin tiukempia säätelytoimia täytyisi harkita myös rannikon kiilanuotta- ja koukkuverkkokalastukseen. "Joessa tapahtuva kalastus kumminkin lopulta määrää naaraskutukalojen määrät ja poikastuotannon", hän sanoo.
Lohen avomeripyynti Atlantilla kiellettiin 1984 eli 20 vuotta sitten. Vuonna 1989 Norja kielsi rannikon tuntumassa käytetyn ajoverkkopyynnin.
"Mitään lohenpyyntiä ei ole enää ollut pitkään aikaan sillä alueella meressä, missä Tenonkin lohet kasvavat. Tämä on ekologisesti ainoa oikea tapa turvata lohelle luonnollinen sukukypsyysikä ja koko meressä. Lohen pyynti on sallittua ainoastaan aivan rannikon tuntumassa ja joissa niiden vaeltaessa kutualueilleen", Niemelä kertoo.
Tenon vesistössä ja Norjan rannikolla ei ole saalisrajoituksia. Niemelän mielestä onkin vaikea nähdä tilannetta, että joku kalastajaryhmä oma-aloitteisesti ryhtyisi rajoittamaan omaa saalistaan.
"Valitettavasti Tenoa on aina pidetty ehtymättömänä. On jopa sanottu, ettei lohi Tenosta pyytämällä lopu. Tosiasiassa lohen levinneisyysalue Tenossa on selvästi pienentynyt, ja eräiden pienten osakantojen arvioidaan kuolleen sukupuuttoon vesistön yläosissa."
Niemelä sanoo, että pyyntitehon vähentäminen elokuussa säästäisi naaraslohia ja voisi selvästi lisätä suurten pääuomien poikastuotantoa. "Yleensäkin naaraslohien luonnontaloudellinen merkitys on suuri elokuussa. Sen sijaan niiden merkitys saaliina on paljon vähäisempi."
Niemelä kertoo, että monilla joilla noudatetaan luonnontaloudellisia lähtökohtia naaraslohia suojaavilla kalastusjärjestelyillä. "Toivoisin Tenon vesistössäkin tällaisten ajatusten siirtyvän käytännön toimiksi", hän sanoo.
Lohituristi tuottaa
kehnonakin vuonna
Tenojoen vesistössä lohta pyydetään niin tehokkaasti kuin on mahdollista.
"Tämä on ymmärrettävää, sillä muodostavathan lohenmyynnistä saadut tulot merkittävän osan ihmisten toimeentulosta. Toisaalta matkailukalastajat sijoittavat suuria summia lohestusmatkaansa, jonka tarkoitus vain ani harvoissa tapauksissa on saada mahdollisuus rentoutua subarktisessa luonnossa. Lohta Tenolle tullaan pyytämään", Niemelä sanoo.
Matkailukalastajien pyytämien lohien määrä onkin suoraan riippuvainen kalastukseen käytettyjen vuorokausien määrästä. Sitä Niemelän mielestä tulevaisuudessa ehkä voitaisiin käyttää hyväksi saaliiden määriä säädeltäessä.
"Toisaalta matkailuyrittäjät voisivat omaehtoisesti luopua verkkopyydysten käytöstä ja täten taata saalisvarmuus asiakkailleen. Vaikka Tenon alueella eri kalastusmuodot edelleen pystyvät toimimaan rinnakkain, ovat eräät matkailuyrittäjät oivaltaneet luopua osaksi kalastuskautta verkkopyydysten käytöstä ja satsanneet matkailuyrittämiseen, mikä tuottaa toimeentuloa myös heikkoina lohivuosina", Niemelä sanoo.