Jessen Tum Tum Tum julkaistaan
25. marraskuuta.
www.myspace.com/haistakaa
Tum! Tum! Tum!
"Kuka siellä?"
Jesse!
Myönnetään, yllä oleva "vitsi" on surkea. Lähes yhtä huonolta jutulta saattaa kuulostaa kahden takatukkaisen stadilaisen kirpputorisyntikkabändi. Kuitenkin Stiletti-Anan ja Kalifornia-Keken muodostama Jesse oli yksi puhutuimmista kokoonpanoista toissa vuonna. Ja se on fakta, ei vitsi.
Juttu parani, kun kaksikko valittiin vuoden viileimmäksi bändiksi (Rumba) ja heidän Hanaa-kappaleensa äänestettiin vuoden parhaimmaksi biisiksi (Basso). Jessen Karhulle tehtailema lenkkarimallisto myytiin loppuun parissa tunnissa. Vaikka käsin kustomoitu tuotantoerä oli varsin vaatimaton (12 kenkäparia), päätyi kaupankäynti iltauutisten loppukevennykseksi.
"Media otti meidät vastaan ilmiönä ja meidät yritettiin imeä kuiviin. Itse emme ole julkisuuteen tyrkyttäytyneet. Kateelliset aina panettelevat, mutta uskaltaisin väittää, että meidän suosiomme takana on muutakin kuin lehtijutut", Stiletti-Ana eli Ilari Larjosto sanoo.
Nyt Jesse on saanut valmiiksi kakkosalbuminsa.
"Tum Tum Tum on pidemmälle viety eikä yhtä helposti lähestyttävä levy kuin aikaisempi. Siinä on enemmän ulottuvuuksia ja se palkitsee kuulijansa entistä paremmin."
On ala-arvoista kutsua Jesseä huumorimusiikiksi. Siitä huolimatta, että singleksi valittiin biisi nimeltä Slurps! Instrumentaalimusiikissa kappaleiden nimillä on tavallista enemmän painoarvoa ja vaihtoehtoina olisi ollut sellaisia biisejä kuin Löyhähdys, Välilutkutus, Kaiken turruttava pöhnä...
"Tum Tum Tum on itsemme kuuloinen kokonaisuus."
Ensimmäistä Kaikki!-albumia pohjusti kertomus, jonka mukaan Sörkän vankilasta päässeet Keke ja Ana kyllästyivät elämään pahamaineisella Piritorilla ja päättivät vaihtaa rikoskierteensä rock-kiertueisiin.
Vaikka uutuus poikkeaa ensimmäisen levyn "vankila-elektrosta", on taustatarina tälläkin kertaa kuin välttävästä ala-asteen ainekirjoituksesta: "Koko kesän kopperossaan löyhkänneet kalpeat luihut hakivat uudelle levylleen inspiraatiota sarjakuvista, kaupungin diskoluolien täyttävästä bassorummun jytkeestä, krapulaisista himoista sekä siiroista ja muista nilviäisistä..."
Larjosto kuvaa levytystä spontaaniksi: "Istuimme koneidemme ääreen ja aloimme soittaa. Teimme sitä, mikä tuntui hyvältä. Päivän päätteeksi meillä oli käsissämme joko kasa paskaa tai todellinen aarre. Musiikki on sitä, mitä on tullut sisältämme."
Palataan silti ulkomusiikillisiin seikkoihin, joista Jesse tunnetaan toistaiseksi paremmin kuin mistään muusta. Debyyttiä kunnianhimoisempi seuraaja voi muuttaa asian, vaikka duon habituksessa onkin säilynyt tuttu ammattikoulumainen eleganssi.
"Vaikka meillä on tietynlainen tyyli ja imago, on Jessen ydin musiikki. Näyttävyys on mielestäni suotavaa, muttei se pelasta huonoa musiikkia. On pelkästään tyhmää, jos joku jättää albumin kuuntelematta vain sen takia, että kokee tämän olevan jo nähty juttu."
Kahden "luihun" liikkumaton Kraftwerk ei vetoaisi yleisöön, joten keikkoja varten Larjosto ja Niko Liinamaa (eli Keke) kokosivat ympärilleen niin sanotun oikean yhtyeen heti ensilevynsä jälkeen.
Jesse myi klubeja loppuun kuin lenkkitossuja. Se on saavutus, johon ei olisi ylletty pelkkien räkäjarruhaituvien ja niittikoristeisten farkkuliivien voimalla.