Seita on pyhä paikka, jolle voidaan uhrata esimerkiksi rahaa, kalasaaliita tai eläimiä. Paikka voi olla luonnonmuodostelma tai tarkoituksella rakennettu toimittamaan uhripaikan virkaa. Seitojen käyttö ulottuu kauas saamelaisten esihistoriaan. Tutkijoilta toivotaan avoimuutta ja hienotunteisuutta.
"Pyhien paikkojen tutkiminen herättää paljon tunteita ja suhtautuminen sekä seitoihin että tutkimukseen vaihtelee kovasti. Saamelaisia tutkijoita on vähän ja ulkopuoliset tutkivat saamelaisten historiaa ja juuria. Toisaalta tutkimustulokset kuitenkin kiinnostavat monia", pohtii Giellagas-instituutin professori Veli-Pekka Lehtola.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi kertoo saamelaiskäräjien suhtautuvan pääasiassa myönteisesti saamelaisia koskevaan tutkimukseen, kunhan tutkimuseettiset kysymykset otetaan huomioon.
"Seidat kertovat lopulta aika vähän saamelaisten yhteisöelämästä. Tärkeämpiä tutkimuskohteita olisivat elinkeino-, asutus- ja kulttuurihistoria. Käytössä olevia seitoja ei pitäisi tutkia. Toisaalta tutkimustulosten tulisi päätyä saamelaisten keskuuteen ja hyödyttää heitä paremmin", Näkkäläjärvi miettii.
"Kaivauksien suorittajien toivotaan myös olevan yhteydessä saamelaiskäräjiin. Yleisöäkin tulisi informoida siitä, mitä tehdään ja miksi. Näin toimittiin esimerkiksi Ukonsaaren kaivauksilla", muistelee Näkkäläjärvi.