"Luovuutta on sitä helpompi arvioida, mitä kapeammasta erikoisalasta on kyse. Mutta kuka osaisi pistää esimerkiksi luovat kuvataiteilijat paremmuusjärjestykseen", pohtii Helsingin yliopiston kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä.
Luovuus karttaa tarkkoja määritelmiä ja mittareita, koska se on abstraktio.
"Eräs tutkija onkin todennut, että sinä päivänä kun voimme sanoa yleispätevästi, miten runo pitää kirjoittaa, meillä on käsissämme yleispätevä luovuuden teoria."
Yksinkertaistettuna luovuus tarkoittaa, että tietyn prosessin tuloksena syntyy jotain uutta. Asteikko ulottuu lapsen kokeiluista yleisnerouteen asti. Luovuuteen kuuluu aina riippumattomuutta, rohkeutta ja sisäistä tekemisen halua.
"Kukaan ei voi taata, että luovan prosessin lopputulos on helmi. Suurimmatkin lahjakkuudet tuottavat myös roskaa ja keskinkertaista. Luovuus kuolee, jos ihminen pelkää jatkuvasti epäonnistumista - jos lapsena jo opetetaan, ettei viivan yli saa värittää ja koulussa vaaditaan vain ´oikeita´ ratkaisuja."
"Kun lapsi rakentaa rannalle hiekkalinnan, hän on sen luonut. Kun joku säveltää sinfonian, kehittää uuden matemaattisen teorian tai tekee käsillään jotakin erittäin hienoa, kyse on luovuudesta isolla ällällä. Sitä ei synny ilman riittävää oman alan asiantuntemusta."
Laajimmillaan luovuus nivoutuu koko yhteiskuntaan. Esille nousevat kysymykset, mihin asetamme luovuuden rajat, kuinka korkeatasoista sen pitää olla.
Luovuuden ja lahjakkuuden tutkijana Uusikylä on puhunut suomalaisen peruskoulun puolesta, koska se tarjoaa jokaiselle lapselle suunnilleen samanlaiset eväät jatko-opintoihin.
"Peruskoulussa lapselle pitää järjestää mahdollisuudet löytää omat lahjansa ja rakastua johonkin alaan, kuten musiikkiin, matematiikkaan, kieliin tai urheiluun. Peruskoulun erikoisluokat taas ovat hyvin pitkälle arvokysymys, johon kenelläkään ei ole Jumalan sanaa."
"Erilaisia oppilaita ei peruskoulussakaan pitäisi opettaa samalla tavalla, mutta se ei edellytä, että lapset erotellaan alle kymmenvuotiaina. Jos valinnaisuutta opetussuunnitelmassa vielä lisätään ja vanhemmat rupeavat hirveän varhain ohjaamaan lapsiaan johonkin putkeen, sillä on lahjakkuuden edistämisen kanssa aika vähän tekemistä."
Uusikylän mukaan koululaitoksemme ei ole juurikaan edistynyt lahjakkaiden oppilaiden tukemisessa viimeisten 25 vuoden aikana.
"Kehittyminen vaatisi hyvin laajaa ymmärrystä siitä, mitä lahjakkuus pohjimmiltaan tarkoittaa eli opettajien perusteellista täydennyskoulutusta. Erilaisuuden sieto on olennaista. Saako peruskoulussa olla runoilijapoika, kun muut pistävät kiekkoa nöyrästi päätyyn."
Viime viikolla alkaneessa juttusarjassa käsitellään luovuutta eri näkökulmista. Seuraava osa ilmestyy ensi viikolla.
Lue lisää tiistain Kalevasta!