Kokoomuslaisille kansanedustajille on tulvinut haukkumakirjeitä, kun ovat uskaltaneet arvostella pääministeriä. Ja pitää muutenkin ääntä eduskunnassa. Asian paljasti puheenjohtaja Ville Itälä Nykypäivässä.
Kirjekampanjan viesti on, että hallitukselle on annettava työrauha ja uudelle naispääministerille aikaa näyttää, mihin pystyy. "Miten te ilkeätte arvostella ja haukkua hentoa naista."
Naiseudesta näyttää olevan melkoisesti hyötyä valtakunnan huipulla. Toista se oli, kun pääministerinä oli raavas mies, iso ja kulmikas. Häntä sai moukaroida mennen tullen.
Niin Paavo Lipposta moukaroitiinkin parina viime vuotena. Puskaradioissa ei muuta tehtykään kuin toivotettiin Lipponen ja koko hallitus hiiteen, usein jopa hirteen.
Itälä ei tehnyt kovin suurta paljastusta, kun epäili, että kirjeiden kirjoittajat ovat kepulaisia. Tämän puolueen kannattajat osaavat antaa palautetta. Ei siihen tarvita puolue- tai piiritoimiston päsmäröintiä. Kun kaksi aateveljeä kohtaa kylän raitilla, palaute syntyy alta aikayksikön, jos joku on uskaltanut riepotella puoluetta tai puoluetoveria.
Joskus 90-luvun alussa olin aktiivisesti vaikuttamassa siihen, että silloisen ministerin Kauko Juhantalon koplaus meni perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi. Kun asia tuli julkiseksi, olin hukkua kirjetulvaan. Eikä posti kantanut pelkästään sanallista palautetta, vaan myös haisevia paketteja. Tulipa muutama tappouhkauskin.
Keskustalaiset osaavat myös antaa anteeksi - omilleen. Kauko Juhantalon tuomiota valtakunnanoikeudessa ei enää kukaan muista, saati että muistelisi. Ja minkä kansa vaaleissa päättää, siihen ei ole valitusoikeutta.
Uusi hallitus ja hento pääministeri uusi hallitus eivät tarvitse rauhoitusaikoja. Ei sellaisesta saanut nauttia Esko Ahonkaan hallitus. Kun valtaa haluaa, on kestettävä myös valtaan kuuluva vitsaus, äkäinen opposio.
Jos kokoomus nyt jäisi lepäilemään laakereille, siinä kävisi hullusti. Ilman purevaa kieltä ei oppositiossa kannata edes yrittää. Muistellaanpa vain Mauri Pekkarista, joka tarrasi Lipposen lahkeeseen kuin terrieri luuhun. Onneksi oli edes Pekkarinen.
Kaiken lisäksi arvostelu on ollut paikallaan. Jos pääministeri lukee kahdella korvalla eikä antaudu väittelyyn, niin turha siitä on oppositiota syyttää. Syytöksiin on vastattava.
Nyt eduskunnassa kysellään jo pääministerin osaamisen perään. Samaan hengenvetoon epäillään, että pääministerillä on avustajien laatimat laput vastauksina kysymyksiin. Jos kysymys on sellainen, ettei siihen ole varauduttu etukäteen, ei vastata ollenkaan.
Hallitus etsii itseään niin talous- kuin Eurooppa-politiikassakin. Talous- ja veropolitiikka on aivan toista kuin mitä hallituspuolueet vaalitaistelussa lupasivat. Jokainen näkee ristiriidan lupausten ja tekojen välillä. Miksi tämän asian myöntäminen on niin vaikeaa?
Puolustusministeri Matti Vanhasen johdolla on ryhdytty mielistelemään kepun vanhakantaista kenttäväkeä. Onneksi vielä on tuo Paavo Lipponen. Ja Tarja Halonen EU:n huippukokouksissa. Ilman presidenttiä tässä saisi tosissaan pelätä, että hallituksen jäljiltä Suomi löytää itsensä EU:n ulkoreunalta.
Halonen ei hötkyile, vaan pitää viisaasti korttinsa piilossa. Kunpa niin tekisivät vanhaset ja ranta-muotiot, nämä Suomen uudet uljaat turvallisuuspoliittiset
asiantuntijat.