Vanhus, ikäihminen, seniori, varttuneempi kansalainen, koukkupolvi, harmaa pantteri.
Nimityksiä yhteiskuntamme vanhimmille jäsenille riittää, mutta kaikki termit eivät aina miellytä henkilöitä, josta erilaisia nimityksiä käytetään.
Kotimaisten kielten keskuksen mukaan vanhus on neutraali sana. Moni pitää sitä kuitenkin loukkaavana ja alentavana.
Kielenhuolto-osaston johtaja Salli Kankaanpää huomauttaa, että jo se, että vanhukselle on niin monta synonyymia, kertoo siitä, että sanassa on ongelmaa. Varsinaista suositusta Kotimaisten kielten keskuksella ei kuitenkaan ole.
”Vanhus ja ikäihminen tarkoittavat Kielitoimiston sanakirjan mukaan vanhaa ihmistä. Vanhukseen kuitenkin usein liitetään muitakin asioita kuin ikä. Saatetaan ajatella, että vanhus ei voi esimerkiksi hoitaa omia asioitaan. Seniorilla on myönteisempi sävy.”
Keskustelua on käyty myös siitä, minkä ikäistä voidaan kutsua vanhukseksi. Esimerkiksi urheilussa ikäihmisinä pidetään verrattain nuoria henkilöitä.
Yli 30-vuotiaat pääsevät halutessaan veteraaniurheilijoille järjestettyihin kisoihin. Golfissa seniorimiehiin voi liittyä täytettyään 55 vuotta, ja naisilla vastaava ikäraja on 50 vuotta.
”Ihmiset pitävät usein itseään vanhempia vanhuksina. Jos joku ei pidä sanasta vanhus, sitä täytyy kunnioittaa. Kuitenkin viranomaiskielessä kiertoilmaisut saattavat kuulostaa vähän vitsikkäiltä.”
Kaleva kysyi vanhustenviikon alkajaisiksi ikäihmisiltä, millaista arki on ja mihin asioihin pitäisi puuttua. Lue vastaukset tiistain Kalevasta