seppo.ylonen@kaleva.fi
Kaksi sukupolvea näyttäisi olevan se puskuriaika, joka tarvitaan, että ehdottoman pahuuden ruumiillistumaa voitaisiin käsitellä taiteen keinoin. Adolf Hitleristä on tänä talvena valmistunut saksalainen elokuva ja muutama päivä sitten tuli englanninkielisten lukijoiden ihmeteltäväksi Norman Mailerin puolifiktiivinen kirja Hitlerin nuoruusvuosista.
Hitleristä on kasapäin historiallisia ja tieteellisiä teoksia, mutta kaunokirjallisuus on jättänyt natsidiktaattorin rauhaan.
Elokuvan puolellakin lähestymistapa on yleensä ollut historiallisen viileä. Poikkeuksen muodostaa tietenkin Charlie Chaplinin kuuluisa "Diktaattori", mutta se tehtiin Hitlerin eläessä. Saksanjuutalaisen Dani Levyn parodia "Mein Führer" on ensimmäinen yritys saada naurut aikaiseksi Hitleristä tämän kotimaassa.
Monille koomisten piirteiden näkeminen Hitlerissä on yhä ylivoimainen ponnistus. Pitäisikö vitsiä pystyä vääntämään myös kristalliyöstä, Varsovan gheton tuhoamisesta tai keskitysleireistä, kysyvät elokuvan arvostelijat. Tai ovatko tämän päivän hirmuhallitsijat tulevien vuosikymmenten hupifilmien ja -kirjojen aiheita?
Amerikkalaisen bestseller-kirjailija Norman Mailerin uudessa tiiliskivessä sen sijaan ei ole mitään huvittavaa. Mailerin teos The Castle in the Forest (Linna metsässä) kuvaa Adolf Hitlerin perhettä 1800-luvun lopun Itävallassa. Kirjan kertojaääni on SS-mies, joka saa Heinrich Himmleriltä salaisen tehtävän onkia esille Hitlerin suvun asioita. Historiallinen tosiasia on, että Himmler todellakin yritti selvittää vuonna 1942, kuka oli Hitlerin isoisä isän puolelta. Vahva huhu kiersi, että kyseessä olisi ollut juutalainen Grazin kaupungista.
Himmlerin tutkimukset eivät johtaneet tuloksiin. Sen sijaan tiedettiin, että Hitlerin suku oli Itävallan pohjoisen rajan tuntumasta, alueelta, jossa väki oli nainut moneen kertaan ristiin.
Mailer yrittää kansanomaisen tieteellisin keinoin selvittää, miksi Hitleristä tuli sellainen minkä me kaikki tunnemme. Lopputulos kuitenkin on, että Mailer joutuu vetämään peliin paholaisen, joka romaanissa ruumiillistuu mainittuun SS-mieheen. Kirja päättyy Hitlerin nuoruusvuosiin. Ilmeisesti kirjailijan tarkoituksena on toisessa vaiheessa kertoa Hitlerin aikuisiästä. Ensimmäisen osan kirjoittamiseen meni kuitenkin kymmenen vuotta ja Mailer on täyttänyt jo 84 vuotta.
Onko vaarallista, että elokuva tai kirja tuo jonkinlaista valoa ja ymmärrystä historian pahimpien johtajien tekemisiin? Johtaako se tekojen hyväksymiseen?
Yksi jos toisenkin näyttää näin ajattelevan, niin hanakasti ollaan valmiita turvautumaan kieltoihin, joilla sananvapautta rajoitettaisiin. Tuoreimmasta päästä kieltoesityksiä on Saksan oikeusministerin Brigitte Zypriesien ehdotus koko EU:n laajuisesta holocaustin kieltämisen kriminalisoinnista. Siis että se, joka kieltää kaasukammioita koskaan olleen, voitaisiin tuomita missä tahansa EU-maassa. Näitä holocaust-kieltolakeja on muutamissa, erityisen pahasti natsien rikoksista kärsineissä maissa.
Todellinen ongelma on kuitenkin aivan muualla. Jos Iranin kaltaisen suuren maan johtaja väittää juutalaisten joukkotuhoa saduksi, on se paljon vakavampi huolenaihe kuin jonkun julkisuudenkipeän "tiedemiehen" esiintyminen.