Vajaan viiden miljoonan asukkaan Georgia sai uuden valtionpään jo presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Maata johtaa vastedeskin Mihail Saakashvili, joka nousi presidentiksi ensimmäisen kerran tammikuussa 2004. Niin sanotun "ruusuvallankumouksen" sankarin ääniosuus oli tuolloin jopa epäilyttävän murskaava, 96 prosenttia.
Maanantain tietojen mukaan se oli 52 prosentin tuntumassa. Tulosta voi lukea niin, että maassa on siirrytty kohti normaalia demokratiaa. Myös vaalien äänestysprosentti, noin 60, on hyvä siihen nähden, että lähes kolmannes georgialaisista asuu maan rajojen ulkopuolella.
Kaukasialaisvaltion vaaleja ei tosin nytkään voi kehua mallikelpoisiksi. Äänestyspaikoilla ulkomaiset tarkkailijat havaitsivat jonkin verran puutteita, mutta suurin epäkohta oli ehdokkaiden epätasainen näkyvyys. Erityisesti televisiossa Saakashvili oli paljon laajemmin esillä kuin muut ehdokkaat. Muitakin kyseenalaisia keinoja käytettiin. Esimerkiksi Georgian maaseudulla Saakashvilin vaalitilaisuuksiin houkuteltiin väkeä ilmaisilla polttopuilla ja jauhoilla. On mahdollista, että jos vaaliasetelma olisi ollut tasapuolisempi, Saakashvili ei olisi varmistanut jatkoaan vielä ensimmäisellä kierroksella.
Merkittävä osa kansasta kantaa Saakashvilille yhä kaunaa siitä kovaotteisuudesta, jolla viime marraskuun mielenosoitukset pääkaupunki Tbilisissä nujerrettiin. Nuo tapahtumat säpsäyttivät myös presidentin läntisiä tukijoita.
Saakashvili itse näki levottomuuksissa Venäjän masinoiman vallankumousyrityksen. Yhtä lailla kansan lähtöä kaduille pystyi selittämään maan laajoilla sosiaalisilla ongelmilla. Odotukset Saakashvilia kohtaan ovat olleet kovat, ja vaikka talouskasvu on saatu liikkeelle ja korruptiota on juurittu, nämä eivät kaikille kansalaisille olleet vielä riittäviä näyttöjä.
Saakashviliin kohdistuvat paineet eivät ole tästä eteenpäin yhtään pienemmät. Kansa vaatii nopeaa kohennusta elämäänsä. Ulkopolitiikassa Saakashvili vie maataan Natoon, ja tätä tavoitetta tukee kansakin. Jäsenyys tuskin on kuitenkaan lähivuosien asia. Georgian mukanaolo toisi Natolle enemmän uusia ongelmia kuin ratkaisisi vanhoja.
Saakashvilin suuri ulkopoliittinen ongelma on tulehtunut Venäjä-suhde. Venäjällä on yhä voimassa georgialaistuotteiden boikotti, joka sekin koettelee Georgian taloutta. Ponteva länsisuuntaus ei sopua Venäjän kanssa edistä. Ulkopolitiikassa Saakashvili onkin kuin harakka tervatulla katolla. Hyvät vaihtoehdot ovat vähissä.