Venäjä ja Georgian sota loppui viime syksynä lyhyeen, mutta alueen levottomuus ei ole koko aikana laantunut ja on viime päivinä pikemminkin kiristynyt. Jos jännityksen kasvavaa kierrettä ei saada puretuksi, edessä voi olla uusi vakava kriisi.
Kriisipesäkkeen kytemisen syitä ja syypäitä on vaikea kiistatta osoittaa. Riidatonta on ainakin se, että Georgia ajautui provosoituna aloittamansa sodan takia kaltevalle pinnalle, joka ei ole sittemmin tasoittunut. Yhtä selvää on sekin, että epävakauden jatkuminen palvelee Venäjän intressejä.
Georgiassa porisee useita jännityksen lähteitä. Georgian oppositio on järjestänyt pääkaupunki Tbilisissä huhtikuun alusta lähtien jatkuvia katumielenosoituksia. Ne johtivat keskiviikkoiltana poliisin ja mielenosoittajien yhteenottoon.
Opposition tavoite on saada sodan takia epäsuosioon joutunut presidentti Mihail Saakashvili eroamaan. Häntä uhkaakin ironisesti edeltäjänsä Eduard Shevardnadzen kohtalo. Saakashvili nousi johtoon Shevardnadzen kaataneessa ruusuvallankumouksessa.
Vaikka oppositiota ei ole millään muotoa syytä epäillä viidenneksi kolonnaksi, Saakashvilin lähtö sopisi vallan hyvin Moskovalle. Jo sodan aikoihin Venäjä teki selväksi, että hän saisi mennä.
Venäjä ei ole tehnyt mitään, mikä olisi rauhoittanut aluetta. Se päinvastoin solmi viikko sitten Etelä-Ossetian ja Abhasian kanssa rajavalvontasopimukset. Venäjän rajajoukot partioivat alueiden Georgian vastaisia rajoja.
Venäjällä on ollut noilla rajoilla joukkoja sodasta lähtien, mutta nyt ne voivat jäädä paikoilleen pysyvästi. Sopimukset rikkovat viime syksyn tulitaukosopimusta ja loukkaavat Georgian alueellista koskemattomuutta.
Tiistaina oli vuorossa hämäräperäinen kapina Georgian asevoimien tukikohdassa. Saakashvilin hallinto leimasi välikohtauksen Venäjän alulle panemaksi yritykseksi suistaa presidentti vallasta. Venäjä luonnollisesti kiisti syytökset, ja Georgian oppositio piti sattunutta Saakashvilin temppuna siirtää huomio pois mielenosoituksista.
Uskottavin tulkinta lienee se, että välikohtaus liittyi Georgian sisäisiin erimielisyyksiin. Saakashvilin kohtalo riippuu pitkälle siitä, pysyvätkö armeija ja turvallisuusjoukot hänen hallinnassaan.
Kaiken muun päälle Georgiassa alkoi tällä viikolla jo aiemmin sovittu, kuukauden kestävä Naton jäsen- ja rauhankumppanuusmaiden kriisinhallintaharjoitus. Siihen osallistuu yli tuhat sotilasta. Venäjä on arvostellut Natoa lihasten pullistelusta. Omalle pullistelulleen Venäjä on tietysti sokea.