Ihmettelen, kuinka on mahdollista, että Suomen kotitalouksien ruokahävikki on noin 23 kiloa (reilusti yli 100 euroa) henkeä kohti vuodessa, kun helpoilla korjauksilla pääsee lähelle nollaa (ruuan syöminen oikeassa järjestyksessä, kylmäketjun katkeamattomuus, pakastaminen ja niin edelleen.).
Ihmettelen, miten yleistä liikenteessä on liian lähellä toisen auton takana ajaminen, siis lähes puskurissa kiinni. Harva se päivä saa kuulla tai lukea lehdistä peräänajoista ja ketjukolareista, joista voisi ottaa opiksi.
Ihmettelen sanaa ”syrjäytynyt”, kun mielestäni sana ”syrjäytetty” olisi paljon osuvampi ja kuvaavampi. Enpä usko, että kukaan haluaa syrjäytyä, mutta elämä vain on erilaisten syiden takia johtanut siihen, että ihminen on joutunut syrjäytetyksi yhteiskunnassa.
Ihmettelen, kuinka rehellisyyden kunnioittaminen on nykyään harvinaista. Valehteleminen näyttää olevan yleistä jo joidenkin valtioiden johtajilla ja poliitikoilla, joiden pitäisi olla esimerkkinä kansalaisille. Ja oikeudessakin syytetyt lähes aina kiistävät kaiken.
Ihmettelen, miksi kuluttamisesta puhuttaessa tarkoitetaan aina rahaa. Jospa alkaisimmekin kuluttaa vanhaa loppuun ennen kuin hankimme uutta.
Ihmettelen ristiriitaa näiden kahden asian välillä: Suomessa syntyy aivan liian vähän lapsia ja tulevaisuudessa käy kansalaisista kato, mutta samaan aikaan tehdään abortteja noin 10 000 joka vuosi. Vuoden 1975 jälkeen Suomessa on tehty yli 500 000 aborttia.
Ihmettelen myös, miten voidaan puhua ”lapsen tekemisestä”, sillä vaikka lapsen alulle saattamiseen tarvitaan kaksi ihmistä, niin sikiön kehittyminen syntymän hetkeen saakka ei ole enää ihmisen tekemistä. Lapsen saaminen kuulostaa paljon totuudenmukaisemmalta. Jotkut tulevat raskaaksi vaikka eivät haluaisi lapsia, ja toiset eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat.
Ihmettelen, miten yleisesti kahvipöytäkeskusteluissa juhliminen ja juopottelu liitetään yhteen, kun mielestäni niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos joku kertoo olleensa juhlimassa, ajatellaan itsestäänselvyytenä sen tarkoittavan iltaa ravintolassa ryypiskelyineen.
Ihmettelen heitä, jotka suureen ääneen peräävät suvaitsevaisuutta, mutta eivät itse suvaitse toisenlaisia mielipiteitä, vaan yrittävät saada toisinajattelijat hiljaisiksi ja näyttämään suvaitsemattomilta.
Ihmettelen sellaisia kannanottoja, että kristillisessä kirkossa ei saisi puhua Jeesuksesta eikä myöskään synnistä ja armosta, laista ja evankeliumista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä kadotuksesta ja taivaasta, sillä ei ole toista ilman toista. Kyse ei ole enää kristillisestä kirkosta, mikäli näistä vaietaan.
Kaikkein eniten ihmettelen sitä, miten jokainen ihminen ei ole kiinnostunut omasta kohtalostaan kuoleman jälkeen. Elämme täällä maan päällä korkeintaan noin sata vuotta ja sen jälkeen alkaa ikuisuus. Luulisi, että jokaista kiinnostaisi selvittää itselleen, mitä tapahtuu tämän maallisen kuoleman jälkeen.
Saahan sitä ihmetellä, vai saako?
Arja Leinonen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.