antti.ervasti@kaleva.fi
Tieteiskirjailija Risto Isomäki kertoo uusimmassa romaanissaan Litium 6 tarinan, jossa lähitulevaisuuden maailman energiahuolto rakentuu erittäin tiiviin, paikallisen ydinvoimalaverkoston varaan.
Tällä tavalla ilmastonmuutoksen uhka on torjuttu, mutta sinne tänne sirotellut pienetkin ydinvoimalat aiheuttavat uuden vaaran, kun terroristit uhkaavat iskeä niihin. Ydinpommi on helppo tehdä, ja riittävän kokoinen latinki voi tehdä kerralla selvää jälkeä koko Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.
Isomäen romaanit ovat kuvitelmaa, mutta niissä on aina vahva faktapohja. Edellinen romaani Sarasvatin hiekkaa kertoi maailmasta parinkymmenen vuoden päästä, jolloin merenpinta nousee kymmeniä metrejä mannerjäätiköiden sulamisen takia. Sellainen vaikuttaisi jo Perämerenkin veden korkeuteen, ja Pohjois-Pohjanmaan rannikot hyökyisivät sisämaata kohti.
Parin vuoden takaisen teoksen synkät kuvitelmat perustuivat sen aikaisiin ennustuksiin. Tuoreimmat havainnot ovat kertoneet, että jäätikkö sulaa aikaisempia arvioita vieläkin nopeammin.
Molemmat kirjat ovat sekä viihdyttäviä ja ajatuksia herättäviä teoksia, mutta yhdessä niistä muodostuu turhan ristiriitainen kokonaisuus. Sanoma tuntuu olevan, että ilmastonmuutos pitää pysäyttää, mutta ydinvoiman ja vasta kehitteillä olevan fuusioenergian merkittävä lisääminen se vasta vaarallista on. Millä tästä oikein selvitään?
Parasta olisi kuitenkin sekä syödä kakku että säästää. Koetetaan hidastaa kasvihuoneilmiötä lisäämällä ydinvoimaa ja pyritään hallitsemaan sen riskit.
Ydinvoima valitettavasti on varteenotettava vaihtoehto ilmastonmuutoksen torjunnassa. Pyhäjoen ja Raahen rajamaille kaavailtu uusi ydinvoimala olisi otettava riemumielin vastaan, kuten Raahen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Antero Aulakoski sanoi viime viikolla. Fennovoiman toinen vaihtoehto uudelle ydinvoimalalle Pohjois-Suomessa on Simo.
Toteutuessaan hanke toisi valtavasti elinvoimaa ja vaurautta pienille paikkakunnille. Optimistisimmat arviot maalailevat kuvia tuhansista työpaikoista rakennusaikana ja sadoista rakennusajan jälkeen. Jos kaavailuista toteutuu vain osa, sekin on lottovoitto alueelle.
Nyky-Suomessa presidentti Urho Kekkonen ei ole enää rakentamassa teräs- ja paperitehtaita Pohjois-Suomeen. Aikaisemmin alueiden tukena ja turvana pidetyt valtion osin omistamat tehtaat näyttävät olevan uhanalaisia riippumatta siitä, kuinka tuottavasti ne porskuttavat.
Raahen terästehtaan tulo oli aikanaan voimakasta aluepolitiikkaa ja lottovoitto seutukunnalle ja koko alueelle. Nyt se saattaa saada toisen lottovoiton, jos alueella osataan vain valita oikeat numerot. Siinä on yhdelle siunaantunut onnea.
Pelottaahan se, jos ydinvoimala tulee lähimmäksi naapuriksi. Kuitenkin Suomen ydinvoimalapaikkakunnilla on asuttu ja eletty vuosikymmeniä, eikä arki taida olla Merikosken voimalaitoksen kupeessa elämistä kummempaa.
Ydinvoima ei ole riskitön energiantuotantomuoto, eikä sen lisääminen auta Suomea kiristyvissä vaatimuksissa uusiutuvan energian kasvattamiseksi. Ydinvoima voi kuitenkin pelastaa maailman ainakin niin kauan kunnes vastustajilla ei ole esittää haihatteluja - sitähän tuulivoiman tai peltoenergian varaan laskeminen ovat - parempia vaihtoehtoja.