Kiskot johdattavat punatiiliseen tehdasrakennukseen, vanhaan veturien kokoomahalliin. Ei, sieltä ei löydy vetureita, vaikka niitä valmistettiinkin vuosikymmenet vuoteen 1966 saakka. Veturi seisoo etäämpänä sisääntulotien varressa; jykevä, musta höyryveturi viestii tämän alueen, Ruotsin Trollhättanin Nohabin teollisuusalueen suuruuden ajoista.
Ovesta vasemmalla tulijaa tervehtii pieni sininen auto - Saab Sonet vuosimallia 1956. Tätä kaksipaikkaista avoautoa valmistettiin vain muutama kappale. Sonetilla piti ajaa kilpaa, mutta sen kilpailuttamisesta ei tullut mitään. Tämä yksilö on vielä hengissä, ja väitetään, että jopa aivan ajokunnossa.
Edessä oikealla komeilee kaksi tulevaisuuden Saabia - suunnitelmaa siitä, millainen uuden sukupolven kulkuneuvo voisi olla. Suunnitelmat on esitelty maailman automessuilla ja saaneet uteliaan vastaanoton. Tehdäänkö tällaisia koskaan, on enemmän kuin iso kysymysmerkki päivänä, jolloin tummat pilvet leijuvat Saabin valmistuksen yllä.
Sitten saavutaan jo pyhistä pyhimpään: saabismin Mekan alttarille. Musta sulavalinjainen ajopeli on pantu esille valtavaan vitriiniin, omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Se on se, josta kaikki lähti sotien jälkeen: ensimmäinen Saab-auto, valmistettu 19.6.1947, musta, käsin tehty.
Sivuprofiililtaan autovanhus muistuttaa lentokoneen siipeä. Ilmanvastuskerroin oli huippuluokkaa omana aikanaan, korkeiden koppa-autojen aikakaudella. Pellin alla säksätti kaksitahtinen, saksalaisen DKW:n moottori. Tavaratilakin löytyy, tosin hieman vaikeasta paikasta. Tavarat konttiin piti sujauttaa takapenkin kautta.
Näytteillä oleva auto on ihka aito ja alkuperäinen. Se, jonka pellit hakattiin oikeaan muotoon kuulavasaralla vasten tammipölkkyä, joka oli pantu hevosenlannan päälle oikean kimmoisuuden saamiseksi. Tarun mukaan auto elää yhä, ja sillä voisi vaikka ajaa.
On luontevaa, että Saabin automuseo sijaitsee juuri täällä Trollhättanissa ja vieläpä Nohabin vanhassa tehdasmiljöössä. Saab sai alkunsa tästä - siitä, että ensin oli lentokone: lisenssillä valmistettu Junkers Ju 86 pommikone, jota alettiin valmistaa vuonna 1938. Sen lisäksi täällä koottiin 44 amerikkalaista Brewster B-239-hävittäjää Suomen ilmavoimille.
Kun sota loppui, ajateltiin, että osataan kai sitä tehdä maalla liikkuvia kulkuvälineitä, jos kerran osataan rakentaa lentokoneitakin. Ensimmäinen lentokonetehtaan auto tunsi nimen Saab 92. Sen valmistus alkoi vuonna 1949.
Sarjavalmisteiset Saabit olivat malliauton näköisiä. Väriltään kylläkin vihreitä. Vihreän värin alkuperä juontaa siihen, että tehdas osti värit armeijan ylijäämävarastosta. Sarjavalmisteinen auto oli etuvetoinen, kaksitahtisella moottorilla varustettu. Kori oli kantava, mikä mahdollisti sen, että takana oli hyvät tilat jaloille. Ei ollut kardaaniakselia, joka useimmissa autoissa pienentää takana istuvien jalkatilaa.
Sarjavalmisteinen tuotanto pääsi täyteen vauhtiin seuraavana vuonna. Innostus uutta ajopeliä kohtaan oli niin suuri, että autoja joutui jonottamaan pitkän aikaa.
Automuseossa mieli miltei herkistyy, vaikka ei olisikaan varsinainen saabisti. Saab on autona niin oleellinen osa myös suomalaista historiaa. Valmistettiinhan Uudessakaupungissa Saabeja. Metallisen sinisenharmaan Saab 96:n tuulilasissa lukee 730 607. Se kertoo, että tätä mallia tehtiin tämä määrä vuosina 1980-1992. Viimeisin kappale juuri Uudessakaupungissa.
Varttuneempi väki muistaa, kuinka Ruotsiin 1960- ja 1970 -luvuilla työn perässä muuttaneet sukulaiset toivat kesän palatessaan Saabeillaan ja Volvoillaan lomanviettoon entisille kotikonnuilleen.
Saab on tullut tutuksi myös tuhansille suomalaisille ralliautoilun ystäville. Sellaiset ruotsalaiset Saab-kuskit kuin Stig Blomqvist ja Erik Carlsson sekä suomalaiset Carl-Otto Bremer ja Simo Lampinen lienevät tuttuja kaikille rallia vuosikymmenet sitten seuranneille. Heidät tapaa myös täällä museossa; niminä, kuvina ja videoina. Ja ralliautoilla on erityispaikkansa kokoelmissa.
Saabia on aina mainostettu turvallisena autona. Tätä täällä museossakin todistellaan monin eri esimerkein. Osittain pelleistä riisutuista autoista näkee, miten niiden turvallisuusrakenteet on tehty.
"Hirvikolari kannattaa ajaa uudella Saabilla", kehuu mies toiselle tutkaillessaan uuden auton turvarakenteita. Katon väitetään pysyvän kasassa, vaikka iso eläin rojahtaisi sen päälle. Ainakin vielä 70 kilometriä tunnissa nopeudella voi kaikessa rauhassa ajaa hirven yli eikä käy kuinkaan, paitsi autolle ja hirvelle.
Saab-museossa vierailee vuosittain yli 50 000 ihmistä. Osa voidaan luokitella saabisteiksi, vannoutuneiksi Saabin ihailijoiksi. Mutta toki joukossa on muitakin; sellaisia, jotka ovat kiinnostuneita tekniikasta. Museon omistuksessa on toistasataa Saabia, muun muassa kilpailumallit vuosilta 1950-1981, jona aikana Saab osallistui rallikisoihin. Näytteillä on puolet museon omistamista autoista.
Erik Carlsson, Katto-Carlssoniksi kutsuttu herrasmies johtaa museon hallitusta. Hänen suurin saavutuksensa on kirjattu vuodelta 1957, jolloin hän voitti "pirun suomalaiset" Jyväskylän rallissa, kertoo museon johtaja Peter Bäckström.
"Nykyaikaiselle Saabille vuonna 1977 käyttöönotetulla ensimmäisellä turbolla (moottorin tehoa lisäävä ahdin, joka saa käyttövoimansa moottorista purkautuvista pakokaasuista) oli suuri merkitys. Saab ei sitä keksinyt, mutta kehitti ensimmäisenä turbon, joka toimi arkikäytössä", Bäckström kertoo hienoista ylpeyttä tuntien.
"En toivo, että museolla menisi paremmin kuin tehtaalla", Peter Bäckström vastaa kysymykseen, miltä tulevaisuus näyttää.