Pääkirjoitus

Saabin ajo kon­kurs­siin kos­ket­taa suo­ma­lai­sia

Suomalaisilla liittyy harvaan automerkkiin niin syvää tunnetta kuin ruotsalaiseen Saabiin. Siksi autotehtaan omistajan tällä viikolla jättämä konkurssihakemus tuntuu paitsi tehdaspaikkakunnalla Trollhättanissa myös lukuisissa suomalaiskunnissa, joista 1960- ja 1970-luvuilla lähdettiin työhön Saabille.

Suomalaisilla liittyy harvaan automerkkiin niin syvää tunnetta kuin ruotsalaiseen Saabiin. Siksi autotehtaan omistajan tällä viikolla jättämä konkurssihakemus tuntuu paitsi tehdaspaikkakunnalla Trollhättanissa myös lukuisissa suomalaiskunnissa, joista 1960- ja 1970-luvuilla lähdettiin työhön Saabille.

Suomalaisten suhde Saabiin on erityinen: se syntyi jo sotien aikana. Ennen kuin Trollhättanissa alettiin valmistaa autoja vuonna 1947, siellä tehtiin sotilaslentokoneita Suomen ilmavoimille.

Saab-autoihin suomalaisten sydämet sulivat viimeistään rallikuskiemme Carl-Otto Bremerin ja Simo Lampisen menestysten myötä 1960-luvulla. Saab on myös osa suomalaista autonrakennuksen historiaa. Uudenkaupungin autotehtaalla valmistettiin yli 700?000 Saabia.

Saab oli monissa teknisissä oivalluksissa kuten turboahtimen käyttöönotossa, ajovalojen pesimissä ja turvallisuusratkaisuissa automaailman edelläkävijöitä.

Saabin alamäki alkoi 1990-luvulla, jolloin ruotsalaisen teollisuuden mahtisuvun Wallenbergin omistuksessa olleesta yhtiöstä myytiin ensin puolet ja sitten loputkin amerikkalaiselle GM:lle.

GM:n omistuksessa Saab ei tuottanut voittoa paria vuotta lukuun ottamatta. Niinpä vuonna 2008 vaikeuksiin ajautunut GM myi sen hollantilaiselle Spykerille.

Kiinalaiset olivat valmiita pelastamaan Saabin, mutta GM ei hyväksynyt patenttien joutumista kiinalaisille. GM:llä on tuotantoa Kiinassa eikä se halunnut kilpailua sikäläisille markkinoille. Lopulta ainoaksi vaihtoehdoksi jäi konkurssi.

Tämä oli amerikkalaiselle autojätille tärkeämpää kuin antaa Saabille vielä mahdollisuus toisten omistuksessa.