Viimeistään nyt pitäisi uskoa, että tämä lama on pelättyäkin ankarampi. Saabin kuolinkouristukset ja sen pelastamiseksi tehdyt epätoivoisilta vaikuttavat yritykset todistavat, ettei lujaksikaan tunnustettu brändi ole turvassa.
Perjantaina jo kuolleeksi julistettu automerkki Saab sai pikkuruisen toivonkajeen maanantaina, kun ilmeni, että merkistä kiinnostunut hollantilainen Spyker teki uuden tarjouksen, jonka takaraja umpeutui keskiyöllä. Toinenkin Saabia koskeva tarjous tehtiin. Sen takana oli amerikkalainen sijoitusyhtiö Merbanco, joka oli ilmaissut kiinnostuksensa Saabista aikaisemminkin.
On täysin mahdollista, ettei autosuuruuden kohtalosta saada selvyyttä vielä tälläkään kierroksella. Kyse on suurista rahoista ja suurista vastuista. Joka tapauksessa pitkittyvä kuolinkamppailu kertoo Saabin olevan brändinä edelleen niin vahva ja houkutteleva, ettei sitä päästetä kaatumaan keveästi.
Vaikka Saab vielä kanveesista nousisikin, sillä on edessään säälimätön kuntokuuri. Yhtiö ei ole tehnyt voittoa vuoden 2001 jälkeen, ja viime vuonna tappiot kipusivat 300 miljoonaan euroon. Yhtiö työllistää suoraan Ruotsissa 3400 ihmistä ja välillisesti arviolta 8?000. Työpaikkojen menetykset ovat raskaita sinänsä, mutta henkisesti Saabin loppuminen olisi vieläkin suurempi isku. Se kertoisi yhden teollisen kruununjalokiven osoittautuneen mahoksi.
Tuskin kukaan uskalsi ennustaa vielä vuosi sitten, että yksi automaailman tunnetuista merkeistä on tuossa tilassa. Viimeistään nyt on uskottava, että tämä globaali talouskriisi runtelee kaiken tielleen tulevan. Mikään ei ole pyhää. Rakenteet natisevat kauttaaltaan, ikuisiksi kuvitellut firmat ja brändit kipuilevat -- ja voivat kaatuakin.
Ironista on, että rahoitussektori, joka on tämän kriisin suurin syntinen, näyttää selviävän julkisen tuen ansiosta varsin pienillä seuraamuksilla. Toki pankkeja on kaatunut ja ajautunut hallitusten syliin Yhdysvalloissa ja muuallakin, mutta ottaen huomioon sen holtittomuuden, jota amerikkalaispankkiirit harrastivat, finanssisektori on päässyt vähällä.
Yhdysvalloissa eräät pankit ovat ilmoittaneet aikeistaan maksaa pikatahdissa yhteiskunnalta saamansa avustukset. Syyt ovat tuloskunnon paranemisessa ja, eikä ihan vähäisessä määrin, halussa jälleen maksaa johtajilleen tukevia bonuksia ja muita kannustimia. Niin kauan kuin taseessa oli veronmaksajilta saatuja tukia, ylimmän johdon avokätisessä palkitsemisessa oli rajoituksia.
Veronmaksajille on halvempaa pitää rahoitusjärjestelmä pystyssä kuin päästää se kaatumaan. Tämä ikävä tosiasia tuottaa aikanaan taas uuden pankkikriisin, kun päällä olevan laman muistot haalenevat. Globaalia talousjärjestelmää on koetettu saada järjestyneeksi kansainvälisin sopimuksin, järjestöin ja standardein.
Tavaroiden, ihmisten, palveluiden ja rahan liikkuminen on tehty helpoksi. Sen sijaan rahoituksen globaalien pelisääntöjen luominen näyttää olevan mahdotonta. Siksi Saabin kaltaisten firmojen kaatumiseen liittyy tavaton epäoikeudenmukaisuus. Huolimatta kenties 12 000 työpaikan menetyksestä Saab ei ole korvaamaton. Sen tueksi eivät ratsasta kansainväliset rahoitusinstituutiot ja valtiot yhdessä.
Saab saa kaatua, pankki ei saa, minkä selittämisessä poliitikoilla on vielä paljon työtä. Trollhättanin tehtailla voi olla vaikea nähdä, miksi veronmaksajia tarvitaan kattamaan pankkien tappioita Baltiassa mutta ei auttamaan omaa teollisuutta kotimaassa.