Modernin yhteiskunnan antama turvallisuuden tunne on osin harhaa. Poikkeukselliset sääolot voivat aiheuttaa suuria riskejä.
Vuodenvaihteen poikkeuksellinen pakkaskausi on hyvä opetus siitä, että yhteiskunnan turvallisuuden tunne voi olla osin harhaa.
Suomi on rakennettu toimivaksi maaksi, jonka ihmiset osaavat elää pohjoisissa oloissa. Vaikka pakkaslukemat ovat väliin laskeneet -30 asteen tuolle puolen lähes koko maassa, kaikki tuntuu toimivan. Junia myöhästelee ja autoja hyytyy, mutta suurilta vaikeuksilta on vältytty. Yhteiskunnan sopeutumiskyky on hyvä, mutta se on koetuksella.
Sähkön kulutus on noussut kaikkien aikojen huippulukemiin. Se tarkoittaa samalla tilannetta, jossa häiriöihin ei ole varaa. Eri puolilla maata on ollut sähkön tai kaukolämmön jakelussa vikoja, jotka toimivat varoitusmerkkeinä. Vakava sähkökatko voisi näissä oloissa saattaa ihmisiä kirjaimellisesti vaaraan.
Itse asiassa samaan aikaan pakkasen kanssa Suomea on kohdannut toinenkin poikkeuksellinen luonnonilmiö, kuivuus. Pohjavedet ovat laskeneet ja monet kaivot kuihtuneet, eikä lunta ole missään päin maata kummoisesti. Tämä taas heijastuu sähköntuotantoon ja sähkön tuontiin; kuivuuden vuoksi Ruotsin ja Norjan vesivoimalat käyvät heikolla teholla.
Elleivät kevät ja kesä ole poikkeuksellisen sateisia, kuivuus vain pahenee tämän vuoden aikana. Se tietää sähkön hinnan pysymistä jatkossakin korkealla. Kansainvälisten uutisten pohjalta taas on hyvin helppoa kuvitella syntyväksi tilanne, jossa myös öljyn hinta kipuaa poikkeuksellisen korkeaksi. Energian säästö nousee entistäkin ajankohtaisemmaksi. Jokaisen on syytä harkita sitä kohdaltaan.
Ennakoidulle ilmastonmuutokselle on tyypillistä sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen. Syksy oli hyvin lämmin ja hyvin kuiva; talvi on ollut hyvin kylmä ja varsin kuiva. Muualta Euroopasta on kuultu uutisia poikkeuksellisista tulvista, myrskyistä, pakkasista ja lämpöaalloista. Hyvässä muistissa ovat uutiskuvat veden alle jääneistä Keski-Euroopan kaupungeista. Ilmastonmuutoksen odotetaan vain kiihtyvän.
On viisasta varautua siihen, että opittu yhteiskunnan perusturvallisuus saattaa hetkeksi järkkyä Suomessakin ilman mitään kansainvälistä kriisiäkään. Pakkaskauden keskellä on helppo kuvitella, mitä kaupungistuneissa oloissa tapahtuu lämmön tai sähkön katketessa. Väestönsuojelusta vastaavien viranomaisten on varauduttava tilanteeseen, jossa merkittävä joukko kansalaisia saattaa joutua olemaan ilman vettä tai lämpöä. Tällöin ei kyse ole enää viihtymisestä, vaan selviytymisestä.
Kaikkea ei kuitenkaan voi jättää viranomaisten harteille, vaan myös kansalaisilta tarvitaan sekä maalaisjärkeä että yhteisvastuuta. Pakkanen on otettava pukeutumisessa vakavasti, myös kaupungeissa. Sähköä voi jokainen omalta osaltaan säästää miettimällä kodinkoneiden käyttöä. Ja ennen muuta tarvitaan yhteisvastuuta: jos joku on tien päällä pulassa, hän voi olla todella pulassa. Vapaaehtoisista tiepalvelumiehistä onkin tullut hetkessä eräänlaisia arjen sankareita.
Pakkaskausi muistuttaa myös siitä, kuinka tärkeää on mitoittaa sähkön tuotantokyky riittäväksi. Nyt liikutaan jo rajoilla, joissa jokin tuotantohäiriö voi pakottaa viranomaiset aloittamaan sähkön säännöstelyn.
Kylmä kausi päättyy aikanaan, mutta kukaan ei tiedä, mitä on seuraavaksi edessä. Pakkanen koettelee lähinnä kestävyyttä ja sietokykyä, mutta seuraava äkillinen luonnonmullistus voi koetella jo pelastusvalmiuksia.