Päivittäistavarakaupassa S-ryhmän markkinaosuus on kasvanut yhä. K-ketju on viritellyt vastaiskua jo pari vuotta, mutta tähän asti heikoin tuloksin.
Suomen päivittäistavarakaupan markkinaosuuksista kertovat luvut voi tiivistää seuraavasti: on kaksi suurta, S- ja K-ryhmät, yksi keskikokoinen eli Tradeka ja joukko pieniä yksityisiä. Markkinaosuustaiston rajut muutokset paljastuvat, kun kaivaa esiin tilastot viidentoista vuoden ajalta. Ne kertovat, että markkinoilla on vain yksi suuri voittaja: S-ryhmä.
Ryhmän markkinaosuuden kasvu laman jälkeen on ollut ilmiömäinen. 1980-luvulla S-ryhmä valahti rapakuntoiseksi ketjuksi, jota saneerattiin ankarasti ja jonka osuustoimintataustalle bisnesmiehet naureskelivat. Kohti lamaa syöksyneessä maassa ryhmän markkinaosuus oli vaatimattomat 15,9 prosenttia vuonna 1990. Markkinoiden ylivoimaisen ykkösen Keskon lukemana komeili 40,5.
Sen jälkeen S-ryhmän nousu on ollut huima ja K-ryhmän alamäki pysähtymätön. S-ryhmän strategisen valinnat onnistuivat, K-ryhmän pettivät. Jos sama kehitys jatkuu, S-ryhmän markkinaosuus alkaa jo tämän vuoden jälkeen nelosella. Tuoreimman mittauksen mukaan S-ketjun markkinaosuus kasvoi viime vuonna neljällä prosenttiyksiköllä, josta puolet -- mutta ei enempää -- selittyy Sparin ostolla. Loput kaksi prosenttiyksikköä syntyivät muiden tekijöiden ansiosta. K-ryhmä menetti jälleen 0,5 prosenttiyksikköä.
Pelkästään tarjoustuotteiden voimalla ei osuuksia ole alalla jaettu uudelleen. Vuoden 1990 jälkeen on markkinaosuuksia kasvatettu myös ostamalla. Isohko T-ryhmä katosi kokonaan ja sen jäänteet paloiteltiin muiden kesken.
Suurin merkitys on silti ollut sillä, mitä kaupan kuninkaiden eli asiakkaiden päissä on tapahtunut. Entistä useampi on halunnut avata K-ryhmän kaupan sijasta oven, jossa on S-tunnus. S-ryhmä on onnistunut sitouttamaan asiakkaansa K-kauppoja paljon paremmin. Viime vuoden lopussa S-ryhmällä oli jo 1,7 miljoonaa asiakasomistajaa, jotka kassoilla vilauttelevat bonusten toivossa vihreää korttiaan.
K-ryhmä ei ole koko aikana saanut omaa plussakorttiaan samanlaiseen lentoon. Asiakkaiden arkikokemuksen perusteella se ei tuota palautusta yhtä hyvin. Asiakkaiden sitouttamisessa näyttää onnistuneen varsin hyvin myös työväenosuuskaupan perinteitä jatkava Tradeka. Se on yrityssaneerausvaiheen jälkeen vahvistanut asemaansa.
S-ryhmän kiistattomiin vahvuuksiin kuuluvat myös sen yhteydet paikallisiin päättäjiin. Alueosuuskauppojen luottamuselimissä on kaikkialla sellaisia paikallispoliitikkoja, jotka pystyvät vartioimaan ryhmän etua kuntien kauppapaikkaratkaisuissa. Kankeanoloinen osuuskuntamallinen päätöksenteko on siten kääntynyt ryhmän valtiksi.
K-ryhmän vastaiskua on odotettu jo useamman vuoden ajan. Kaksi vuotta sitten K-ryhmän pääjohtaja Matti Halmesmäki ilmoitti, että ryhmä haluaa pitää paalupaikkansa. Tuolloin kerrottiin, kuinka K-ryhmä tiukentaa ketjun sääntöjä ja lähtee hintakilpailuun.
S-ryhmä porhalsi kuitenkin ohi, ja tähän mennessä keskolaisten toimet eivät ole vääntäneet käyrää uuteen asentoon. Silti kannattaa muistaa, että menneestä ei voi ennustaa tulevaa kaupan markkinaosuuskisassakaan. On ihme, jos K-ryhmän lääkkeet eivät jossain vaiheessa ala purra. Juuri nyt S-ryhmän etumatkan umpeen kurominen näyttää toivottomalta tehtävältä, mutta historia kertoo, että kilvassa on nähty väsähtämisten ohella myös spurtteja.