Oluttölkkien kolina, siideripullojen pirstoutuminen ja katukäytävälle tipahtelevien takapuolien mäikinä. Todennäköisesti näitä ääniä kuullaan Oulun ja monen muun kaupungin taajamasta tänä viikonloppuna.
Useiden tuntien mittainen luontoääni syntyy kouluun menoon valmistautuvista 10-15-vuotiaista.
Kyseessä on perinne, jolla nuoret palauttelevat pulpetteja sekä kyniä ja kumeja mieliinsä. Parhaiten se käy, kun olalle tempaistaan repun sijasta perseet.
Kymmenkesäisiä natiaisia on turha ajaa poliisiautolla takaa. Ei heitä kannata edes kauheasti moittia. Sillä kyseessä on perinne. Vanhemmat mellastivat mallasleukoineen samalla tavalla joka elokuu, aikoinaan.
Oululaisen alkusyksyn siirtymäriittiin kuuluu, että ihminen mörisee, kiljahtelee ja potaltaa eteenpäin 45-asteen kulmassa. Tällainen väen keskellä liikkuva etyylisukkula on vauhdikas näky. Se etsiytyy kohteeseen hajun perusteella. Sukkulan tiedetään kohdanneen matkansa pään, kun se makaa räjähtäneenä seinän vierustalla keskellä oksennusta.
Esimerkkiä nuorille on tarjoiltu lakiasäätävästä elimestä. Eräs kansanedustaja intoutui kesäkuussa juhlimaan kesälomansa alkamista sellaisella voimaperäisyydellä, että loman lopettelu täytyy tehdä lääkärin valvonnassa.
Kansanedustaja lie parhaillaan opettelee kävelemään helsinkiläisessä kuntoutussairaalassa. Suuri uutinen oli kun hän käänsi kylkeään.
Leikki on kaukana, kun ihminen ei osaa juoda. Väärinryyppääjä tekee julmaa pilaa ihmiskunnan vanhimmasta voiteesta, käymistuotteesta. Samalla hän tärvelee pitkässä juoksussa maksavärkkinsä ja keskushermostonsa.
Viina on iloinen asia. Ihmetellä täytyy, miten siitä täkäläisenä versiona saadaan jalostettua murheen ja typerän käytöksen cocktail? Moni kansa ei tähän pysty; venäläiset ehkä, niin ja muutama sukupuuttoon kuoleva siperialaisheimo.
Muualla nauretaan, pistetään tanssiksi juovuspäissään. Tarkoitan kansakuntia, joissa pankkiautomaattiin kuseskelu ei siirry perinteenä isältä pojalle.
petri.laukka@kaleva.fi