Isänsä kanssa bussia Toripakan linja-autopysäkillä lastenvaunuissa odottava pienokainen alkaa seurata kadun toiselle puolelle keräytyvä värikkäisiin tamineisiiin sonnustautunutta opiskelijaryhmää.
Kun porukka alkaa laulaa, ja koputtaa rumpupalikoillaan isossa ryhmässä yhdessä kirjoitetun hellyttävän lastenlaulun tahtiin, alkaa lapsi taputtaa, ja hytkyä vaunuissaan musiikin tahtiin.
Liikennevalistuslaulu on yksi Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen ja musiikin sivuaineen opiskelijoiden musiikin arkeen ja ympäristöihin porautuvan Sykkeli-projektin lauluja.
Hellyttävän perkussiivisella otteella eteenpäin hytkyvä laulua rytmitetään pyörien kelloja päristelemällä ja torvia huudattamalla, ja pyörien runkoja ja pinnoja erilaisilla rumpukapuloilla hakkaamalla.
"Polkupyörä toimii hyvin musiikki-instrumenttina", musiikkiprojektin Oulun kaduille ohjannut Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan musiikin didaktiikan lehtori Marja Ervasti tiivistää.
Tarkkakorvainen ohikulkija voi melkein kuulla lastenvaunujen jousien natinan, kun nelivetoinen kulkupeli keikkuu ja natisee pienokaisen painosta.
Ervasti painottaa, että pyörillä Oulua kiertämällä ja kaupungin akustisia tiloja tutkimalla Sykkeli-projektiin osallistuneet opiskelijat halusivat selvittää, miten kaupunki elää äänten kautta.
"Erilaiset paikat ja interiöörit ovat taidekasvatuksessa ja sen tutkimuksessa keskiössä, musiikin tarinoissa se voi tarkoittaa vaikkapa laulettua paikkaa", hän jatkaa.
Hersyvä-ääninen opiskelijarypäs on ennen Toripakkaa ehtinyt pyöräillä letkassa yli kaupungin.
Se on esittänyt laulujaan Oulun uimahallin aulassa ja rautatieaseman tienoilla. Rotuaarin pallolta se kiemurtelee kävelykatua lännen suuntaan iloisesti sykkivänä ja helisevänä samba-kulkueena.
"Halusimme näyttää koko Oulun kaupungille hetken laulutyylillä ihan tavallisista ja arkisista paikoista laulamalla, miten tärkeä asia musiikki kaupungille voi olla", kaupunkia pyörällä kiertävässä kuorossa laulanut musiikkikasvatuksen sivuaineen opiskelija Mervi Kokko tiivistää.
Pyörät soittavat joka päivä kaupungilla arkisia välisoittojaan.
Katkenneet pinnat hakkaavat runkoon, ruostunut kettinki rahisee ja paukkuu, ja rasvaamattoman ohjaustangon tyvi vinkuu inhottavasti.
Ervasti kertoo, että ryhmä ehti parin kuukauden aikana purkaa ja kasata monenlaisia polkupyöriä, joista loihdittiin ääniä esiin improvisoimalla.
"Löysimme monia erilaisia soundeja ja komppeja", Ervasti hymyilee.
Ääniympäristöt ovat Ervastin mukaan musiikkikasvatuksessa suosittu osa-alue, ja ne voivat innostaa musiikin pariin sellaisiakin lapsia ja nuoria, jotka eivät soita musiikkia perinteisillä instrumenteilla.
"Sykkeli-projektissa halusimme viedä tulevat kasvattajat sinne, missä ääni aidoimmillaan on, ja opettaa heitä sekä yleisöjään kriittisesti etsimään nykypäivän äänitulvista kuulohavaintoja herkistäviä äänikokemuksia ja mielikuvituksellisen rikkaita pikku yksityiskohtia", hän avartaa.