Yhä kiristyvä kilpailu ja digitalisaatio pudottavat väistämättä pankkitoimi-henkilöiden määrää. Väen vähentämisen tahtia voisi kuitenkin loiventaa voitto- ja osinkotavoitteita vaikka edes väliaikaisesti hölläämällä.
Pimenevän syksyn synkimpiin kuuluvat talousuutiset ovat tulleet pankkialalta. Samalla kun on kerrottu, että alan suurilla toimijoilla menee Suomessa hyvin tai erittäin hyvin, viestin b-osana on kuultu uutinen edessä olevasta tuhansien työtehtävien päättymisestä.
Kotimaisen OP-ryhmän pian eläkkeelle jäävä pääjohtaja Reijo Karhinen antoi aiemmin tässä kuussa ymmärtää, että finanssiryhmän 12 000 työpaikasta voisi lähteä useampi tuhat. Viime torstaina oman arvionsa työn katoamisesta esitti tulosjulkistuksensa yhteydessä Nordea: pankin omia työtehtäviä lopetettaisiin seuraavan neljän vuoden aikana ainakin 4 000.
Työntekijöitä Pohjoismaiden suurimmassa pankissa on nyt 32 000. Suomen osuutta vähennyksistä ei erikseen kerrottu. Voi ainakin toivoa, että potkuja jaettaisiin täällä vähemmän, koska pankin pääkonttori siirtyy Tukholmasta Helsinkiin.
Nyt alkava rytinä tuo mieleen tapahtumat 1990-luvun Suomesta. Tuon vuosikymmenen alun yli 35 000 pankkitoimihenkilön joukko romahti vuosikymmenen puoliväliin mennessä alle 25 000:n.
Syöksyn taustalla olivat tuolloin pankkikriisi ja lama. Nyt takana ovat aivan toisenlaiset syyt, ennen kaikkea digitalisaatio. Sen takia työntekijöitä yksinkertaisesti tarvitaan vähemmän kuin ennen.
Paineita luo myös se, että luotoista saatavat katteet ovat kilpailun takia ohentuneet. Tuottoja on pyritty kaivamaan esimerkiksi sijoitus- ja vakuutustuotteiden myynnillä, minkä asiakkaat ovat havainneet pankeissa käydessään.
Pian voimaan tulevat EU:n sijoituspalvelusäännökset kuitenkin johtavat siihen, että tuon palvelun kustannukset tulevat läpinäkyvämmiksi. Se taas luonee paineita laskea palvelumaksuja.
Ja vain viikko sitten uutinen kertoi, että Suomen lähimaksupalveluihin on tulossa uusi haastaja, yhdysvaltalainen Apple Pay. Se kutistaa jälleen pankkien yhtä tulolähdettä.
Pankit eivät tietenkään aio katsoa kehitystä käsiään levitellen vaan haluavat tehdä vastedeskin voitollista tulosta ja myös maksaa osinkoja. Osinkovaraa taas saadaan muun muassa henkilöstökuluja kutistamalla ja vaikkapa siirtämällä töitä Pohjoismaista halvempaan Puolaan, kuten Nordea aikoo.
Myös tulossa oleva tekoäly pystyy hoitamaan paljon vaativampia tehtäviä kuin tietokoneet vielä nyt. Sitäkin kautta ihmistyövoiman tarve vähenee.
Silti Nordean suunnitelmat ovat henkilöstön näkökulmasta yksiselitteisesti karuja, eivätkä OP-ryhmän vielä tarkentumattomat suunnitelmat ole välttämättä sen armahtavaisempia.
Kummaltakin pankilta pitää perätä vastuuta paitsi asiakkaista ja omistajista myös työntekijöistä – vaikka muutokset alalla ovat väistämättömiä.
Nordea on ilmoittanut pitävänsä kiinni maineestaan hyvänä osingonmaksajana. Voisiko omistajia pyytää kainosti nostamaan vaikkapa väliaikaisesti pienempiä osinkoja ja viedä työntekijöiden vähennys läpi inhimillisempää aikataulua käyttäen?