Kirjaksi koottujen presidentti Risto Rytin päiväkirjojen julkistamistilaisuus meni myös kiistelyksi, nokitteluksi sekä kummasteluksi, miksi päiväkirjat eivät ole putkahtaneet tutkijoiden käyttöön ja päivänvaloon aikaisemmin.
Professori Ohto Manninen ja Kansallisarkiston tutkija Kauko Rumpunen ovat toimittaneet päiväkirjat kirjaksi Käymme omaa erillistä sotaamme -- Risto Rytin päiväkirjat 1940--1944 (Edita). Teos julkistettiin keskiviikkona Helsingissä.
Heti tiedotustilaisuuden aluksi Rumpunen rökitti Suomen Kuvalehteä siitä, että se "teki kopiosta salakäännöksen". Hän antoi ymmärtää lehden vetänen härskisti välistä. Rumpusen ajatukset olivat ilmeisesti vielä kitkerämpiä, mutta hänen mukaansa "kustantaja kielsi kirosanojen käytön".
Mannisen ja Rumpusen mukaan Rytin päiväkirjat eivät koskaan ole olleet pimennossa, saati, että niistä olisi yritetty vaieta. Ne ovat heidän mukaansa olleet jo vuodesta 1968 lähtien tutkijoidenkin vapaasti käytettävissä Rytin arkistossa, 1970-luvun lopulta oikeuskanslerilaitoksen arkistossa ja vuodesta 1983 lähtien Kansallisarkistossa. Päiväkirjoista on Mannisen ja Rumpusen mukaan myös monia lähdeviitemainintoja jo vuosia sitten julkistetuissa kirjoissakin.
Syy päiväkirjojen pysymiseen poissa julkisuudessa onkin lähinnä siinä, että tutkijat eivät ole hoksanneet käyttää niitä tai ne on sekoitettu osin sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aineistoon.
Rytin päiväkirjoja käytettiin myös oikeudenkäynnissä, jonka papereissa on niistä runsaasti otteita. Manninen arveli tämän osaltaan hämänneen tutkijoita. Suomen Kuvalehti ehti tammikuun 13. päivänä ilmestyneessä numerossaan kertoa, että dosentti Hannu Rautkallio on löytänyt vuosikymmeniksi kadonneet Rytin sota-ajan päiväkirjat yhdysvaltalaisesta arkistosta.
Ilmeisesti kahtena kappaleena säilyneiden päiväkirjojen toinen versio oli sodan jälkeen päätynyt sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä Rytin puolustusasianajajana toimineen entisen Suomen Washingtonin suurlähettilään Hjalmar Procopén haltuun. Kuvalehden mukaan Rautkallio pääsi ensimmäisenä suomalaistutkijana käyttämään Hoover-instituuttiin päätyneitä päiväkirjoja.