Kun Antti Aaltonen tapaa ihmisen, joka ei tiedä rugbysta mitään, tämän kommentti on aina sama: Sehän on ihan sairas laji. Aaltosen vastauskin on aina sama: Mustelmia tulee, mutta kahden kauden aikana joukkuetta on kohdannut vain kaksi loukkaantumista. "Vaikka kyllä se sattuu", hän virnistää.
"Ja meidän valmentajan nenästä näkee, että se on pelannut Englannin liigassa."
Oulun yliopiston urheiluseuran rugbyjaoksen joukkue marssii lauantaina kotiyleisön eteen ensimmäisen kerran SM-tasolla. Mylvivää yleisömerta tuskin on odotettavissa, sillä voimassa oleva katsojaennätys Pateniemessä on 47. Joukkueen puuhamies Aaltonen ei ymmärrä, miksei rugby ota Suomessa tulta.
"Rugbya on hirveän mukava pelata. Siinä on säilynyt vastustajan ja tuomarin kunnioitus, kentällä ei soiteta suuta ja pelin jälkeen mennään vastustajan kanssa saunaan", hän sanoo.
"Se on helppoa, halpaa ja sen pitäisi sopia suomalaiseen kansanluonteeseen."
Rugbya rakastaakseen pitää kuitenkin olla vähän pöhlö.
Tavoitteena vakiintua
OYUS:n joukkue sai alkunsa kaksi ja puoli vuotta sitten nykyisin Jyväskylässä pelaavan Kimmo Pietilän ideasta. Ensin pelattiin puistossa kaveriporukalla, viime vuonna hypättiin alempaan valtakunnalliseen sarjaan. OYUS voitti sarjan ja oli nousemassa ylemmälle tasolle, kun sarjat yhdistettiin SM-sarjaksi. Tavoitteena on saada oululainen rugby vakaalle pohjalle.
"Sinä päivänä kun saamme junioritoiminnan pyörimään, homma alkaa vakiintua", Aaltonen haaveilee.
Helsinkiläisjoukkue RUFC:lla on jo jonkinlaista junioritoimintaa, samoin naisjoukkue. Katsojiakin on tuplasti Pateniemen ennätyksen verran.
OYUS:n tiivis, treenien ulkopuolellakin yhteistä aikaa viettävä ydinjoukko on suunnilleen 15 miehen vahvuinen, hang around -porukkaa on enemmän. Kokeilijoita riittää, mutta ongelmana on saada väki pysymään mukana.
"Lajin fyysisyys ja kovuus karsii porukkaa. Rugby vaatii hyvää kuntoa, sillä ajan pelaaminen ja löysäily ei onnistu", Aaltonen sanoo. "Jos yrittää pakittaa, se sattuu."
Seuran pyörittäminen vapaaehtoispohjalta ei ole omiaan houkuttelemaan niitä, jotka eivät talkootöistä innostu. Samoin pelimatkat omilla autoilla ja junalla tiputtavat äkkiä ne, joille rugby ei vielä ole ehtinyt luihin ja ytimiin saakka. Siksi OYUS aikookin vuokrata bussin, seuraavaksi pohjoisin kisakumppani kun löytyy Jyväskylästä.
Muu maa mansikka
Brittivalmentajan lisäksi joukkueesta löytyy etelä-afrikkalaista, espanjalaista, marokkolaista ja virolaista verta. Kun kentälle mennään, eroa suomalaisiin joukkuetovereihin on kuin yöllä ja päivällä. Rugby on opittu jo koulun liikuntatunneilla.
"Suomalaisten peli on vähän kaoottista", Aaltonen muotoilee.
SM-sarjaa reilulla kaulalla johtavien Helsinki RUFC:n ja Jyväskylä RC:n menestys perustuukin pitemmän historian lisäksi suureen ulkomaalaisjoukkoon.
