Stella Polaris, Improvisoitu näytelmä Oulussa Teatteri Riossa vielä tänään kello 16. Liput 27 euroa.
Yllä oleva motto on napattu Stella Polariksen kotisivuilta.
"Jaa-has, onko tosiaan? Kuulostaapa karkealta, jopa uhkaavalta", näyttelijä Simo Routarinne miettii.
Hän on ollut improvisaatioteatteri Stella Polariksen jäsen jo 1990-luvun alusta lähtien.
"Asiahan on nimittäin niin, että näyttelemme hauskojen asioiden lisäksi myös hankalia ja surullisiakin teemoja. Silloin emme mielestäni jyrää."
Routarinne, Elina Stirkkinen, Jami Hyttinen sekä Pihla Penttinen ovat osa Stella Polarista, joka esiintyi eilen ja tänään Teatteri Rion lavalla. Näyttelijöiden kokoonpano vaihtelee paikasta ja ajasta riippuen, mutta yksi asia heitä yhdistää.
"Olemme kaikki saman, tiiviin improperheen jäseniä. Luotamme toisiimme kuin muuriin. Pihja on meidän uusin ja nuorin jäsen, freesi ja ihana muutenkin. Jami on perustajajäsen, joviaali nallekarhu ja aina niin lutunen. Elina on samaan aikaan maailman kiltein ja herkin ihminen, ja maailman raudankovin rokkileidi", kuvailee pilke silmäkulmassa Simo Routarinne kollegoitaan.
Illan improvisaation kulku on tuttua Stella Polarista: sanokaa sana, niin me näyttelemme.
"Loppupeleissä on vaikea sanoa, mikä on hankala sana tai mikä on helppo sana. Sen voin vakuuttaa, että selviämme mistä tahansa. Toisaalta yleisö saa mitä tilaa. Jos saamme lähtösanaksi vaikkapa vessan, niin sitten teemme vessa-aiheisen näytelmän", Routarinne muotoilee.
"Toisaalta, jos kaikki menisi aina niin kuin on ennalta suunniteltu, niin sehän olisi tolkuttoman tylsää. Moka on lahja, joka herättää ja virkistää."
Stella Polariksen esityskevät on pistetty pakettiin, mutta kesällä teatteri tekee vierailuja ympäri Suomen ja kouluttaa ihmisiä. Routarinnekin on pitänyt vuorovaikutus- ja esiintymiskoulutuksia yrityksille ja yhteisöille yli 15 vuoden ajan. Kohderyhminä ovat olleet sulassa sovussa yritysjohtajat, psykologit, lääkärit, virkailijat, papit ja poliisit.
"Näinä aikoina on tullut entistä tärkeämmäksi, että pitää huolta myös toisen ihmisen hyvinvoinnista. Työyhteisöissä olisi kiinnitettävä huomiota siihen, miten hyväksymme toistemme erilaisuudet ja ideat", hän sanoo.
"Lavalla tehtävä improvisaatio on juuri tätä puhtaimmillaan. Huolehdimme toistemme hyvinvoinnista ja hyväksymme toistemme ideat, jotta esitys toimii. Siinä ei voi jääräpäisesti pitää kiinni vain omista ajatuksistaan."
Stella Polarikselle improvisaatio on ollut maanpäällinen paratiisi jo 18 vuotta ja sitä ilosanomaa he ovat vieneet muuallekin maailmaan; yhteistyötä on tehty paljon muun muassa yhdysvaltalaisten kanssa. Mutta milloin hommasta voi saada tarpeekseen?
"En usko että koskaan. Päinvastoin tuntuu, että tulemme nöyremmiksi koko ajan. Tässä työssä ei voi koskaan olla valmis".
Routarinteen kulunut viikko ei ole ollut niitä hiljaisimpia: keskiviikkona hän koulutti apteekkareita Seinäjoella, torstaina Oulussa, perjantaina it-alan ihmisiä Helsingissä ja sitten takaisin Ouluun esiintymään.
"Viimeksi olimme Stella Polariksen kanssa tällä samalla lavalla viime syksynä. Meininki oli hirmu hyvä ja salissa lämmin tunnelma. Edessämme ei todellakaan ollut viileä pohjoinen yleisö, vaan kuumat oululaiset", Routarinne nauraa.
"En ole huomannut, että lama olisi vähentänyt työtilaisuuksia. Koputan puuta, ja olen kiitollinen, että saan leikkiä työkseni ja että sitä leikkiä piisaa!"