Suomen takavuosikymmenten aktiivinen aseistariisuntapolitiikka on joutunut koetukselle. Ensin Suomi harasi vastaan jalkaväkimiinojen kieltoa. Nyt miinat aiotaan korvata rypälepommeilla, joita niin ikään ollaan kansainvälisesti kieltämässä.
Rypälepommista on vaara tulla uusi miina Suomen kansainväliselle maineelle. Oslossa helmikuussa pidetyssä kokouksessa Suomi allekirjoitti julkilausuman, jolla tähdätään neuvotteluihin rypälepommien kieltämiseksi. Julistuksen hyväksymisellä Suomi haluaa vaikuttaa sopimuksen sisältöön - siihen, ettei kiellettäisikään sellaisia pommeja, joilla Suomi aikoo korvata miinat vuonna 2016.
Rypälepommi, jota puolustusvoimissa kutsuaan myös rypäleaseen tai kasettiammuksen nimellä, on eversti Esa Lappalaisen artikkelin mukaan "tyhmä pommi". Eli sillä ei ole täsmällisesti kohteen tavoittavan "täsmäohjuksen" ominaisuutta. Pommi vaikuttaa laajalti siihen alueeseen, johon se suunnataan.
"Rypäleammus soveltuu puolikovaan sodankäyntiin; rynnäkkö- ja osittain myös taistelupanssarivaunujen tuhoamiseen. Se läpäisee kymmenen sentin paksuisen teräksen. Lisäksi pommi sirpaloituu, ja sillä voidaan vaikuttaa jalkaväkeen", kertoo majuri Mika Tauru maavoimien esikunnan materiaaliosastolta.
Viestintäjohtaja Jyrki Iivonen puolustusministeriöstä luonnehtii rypälepommeja maavoimien iskukykyä parantavaksi asejärjestelmäksi, jolla korvataan se pelotevaikutus, mikä menetetään, kun luovutan jalkaväkimiinoista.
Miinojen kielto lähti aikoinaan liikkeelle siitä, että miinat tappoivat siviilejä vielä vuosia sodan jälkeen. Samaan perustuu vaatimus rypälepommin kieltämisestä. Viime kesänä käydyn Libanonin sodan aikana Libanoniin levisi YK:n arvion mukaan 1,6 miljoonaa rypäleammuksen tytärpommia. Kymmenet siviilit ovat kuolleet ja vielä suurempi määrä loukkaantunut suutariksi jääneiden pommien räjähdyksissä.
Kustannustehokas ratkaisu
Kylmä matematiikka yhdistettynä sotilaallisen tehokkuuden vaatimuksiin on ajanut Suomen puolustusvoimat pohdiskelemaan maamiinojen korvaamista rypälepommeilla. Mika Taurun sanoin rypälease on osoittautunut selkeästi kustannustehokkaimmaksi asejärjestelmäksi.
"Pienemmällä rahalla saadaan aikaan riittävä teho."
Jyrki Iivosen mukaan vaihtoehtoja toki on, mutta ne vaativat "tuhottomasti enemmän rahaa ja huomattavasti enemmän miehiä ja kalustoa". Rypälepommien hankinta puolestaan mahtuu siihen raamiin, mikä miinojen korvaamiselle on asetettu.
Suomella on jo rypälepommeja. Siinä mielessä kyse ei ole mistään uudesta aluevaltauksesta. Suomi hankki ensimmäiset tykistön kuorma-ammukset (rypälepommit) 1990-luvun lopulla. Saksasta hankittuja kuorma-ammuksia on puolustusvoimien varastoissa eri puolella Suomea.
Puolustusvoimien komentaja amiraali Juhani Kaskeala kertoi maanpuolustuskurssien avajaisissa hiljattain, että Suomen käyttämistä rypälepommeista peräti 99,8 prosenttia räjähtää niin kuin pitää tai deaktivoituu eli menee toimintakyvyttömäksi heti iskeydyttyään kohdealueelle.
Muualla maailmassa ei ole kyetty esittämään yhtä hyviä prosenttilukuja. Samoilla pommeilla Norjassa tehdyissä koeammunnoissa räjähtämättä jäi yli prosentti ammuksista. Koska pommien itsetuhomekanismi ei toimi tyydyttävästi, Norjan hallitus on kieltänyt ammusten käytön. Ongelman ydin onkin juuri tässä: liian moni rypäleammuksen tytärpommi jää suutariksi ja aiheuttaa sitä kautta vaaran siviileille.
Mika Tauru sanoo Kaskealan esittämän prosenttiluvun perustuvan ampumatarvikkeiden vastaanoton yhteydessä tehtyihin kokeisiin. Eniten suutareita jää raketinheittimillä ammutuista rypälepommeista; peräti 20 prosenttia saattaa jäädä aktiiviseksi maastoon.
Perusteluna toimintavarmuus
Maavoimissa tykistön kuorma-ammusten rinnalle on suunniteltu ostettavan rypäleammuksia myös kranaatinheittimiin. Raketinheittimiin saatetaan hankkia rypäleammuksia, mutta niiden osalta asia tulee ajankohtaiseksi vasta ensi vuosikymmenellä. Mika Tauru pitää mahdollisena, että ilmavoimille tulee omat rypälepomminsa.
"Kun rypäleammuksia hankittiin aikanaan, yhtenä merkittävimpänä kriteerinä oli toimintavarmuus", Mika Tauru korostaa.
Se ei kuitenkaan perustunut kansainvälisiin sopimuksiin, joita ei ole ollut, tai siviileihin kohdistuvaan vaaraan, vaan puhtaasti sotilaalliseen näkökulmaan. Taurun sanoin: "Enemminkin siihen, että omien joukkojen toimintavapaus alueella kärsii, jos sinne jää räjähtämättömiä ammuksia."
Uskottavuus
vaarassa
Suomen naapurimaa Norja on ollut erityisen ärhäkkä toimimaan rypälepommien täydelliseksi kieltämiseksi. Amanuenssi Unto Vesa Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuslaitokselta myöntää, että Norjan maantieteellinen sijainti on toinen kuin Suomen. Jo Nato-liittolaisuus asettaa sen erilaiseen asemaan.
"Norjan ei tarvitse oman maansa puolustuksen kannalta miettiä, olisiko heillä käyttöä tällaisille aseille."
Vesa otaksuu kuitenkin, että Norjan aktiivisuus Lähi-idässä ja viimekesäisen Libanonin sodan seuraukset ovat pääsyy siihen, että maa toimii aloitteellisesti rypälepommien kieltämiseksi.
Vesa pitää Suomen kannalta kiusallisena sitä, että ennen Suomi ajoi kaikkia kansainvälisiä aseidenriisuntasopimuksia, "mutta kun vastaan tulee ensimmäistä kertaa asejärjestelmä, joka kosketta omaa olemassa olevaa tai suunniteltua aseistusta, olemmekin vastahankaan".
"Valtiot, jotka ovat vastustaneet aseiden rajoitussopimuksia, ovat tehneet ne samoin perustein kuin Suomi nyt", Vesa muistuttaa.
"Suomen kannattaisi - vaikka kuinka minua kekkoslaiseksi haukuttaisiin - kaivaa esiin arsenaalista rauhantahtoinen ulkopolitiikka, johon kuuluvat aseidenriisunta-aloitteet. Tämä tarkoittaa, että olemme myös itse valmiit uhrautumaan eikä vain vaatiman toimia muilta", korostaa Suomen rauhanpuolustajat -järjestön toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro.