Liika ahneus vie tulevankin vuoden marjat. Kuhmolainen marjastaja ja haravapoiminnan tämänvuotinen maailmanmestari Heimo Kärnä sanoo, että poimurilla tai haravalla läpsiminen liian kovaa riipii puolukasta seuraavan kesän versot ja tuhoaa uuden marjasadon.
Kärnä on huomannut, että sato on aina huonompi siellä, missä on edellisvuonna poimittu urakalla. Samaa puhuivat Kärnälle kilpakumppanit marjastuksen MM-kisoissa Suomussalmella.
"Kun ei kisko kilpavauhtia, haravalla voi poimia vahingoittamatta versoja. Ja marjoja pitää jättää linnuillekin."
Kärnän mielestä paikalliset ihmiset poimivat tutuista marikoistaan luontoa säästäen. Vieraissa paikoissa marjastaja ottaa kaiken minkä irti saa, koska marjasadon jatkuvuutta ei tarvitse ajatella.
"Elä siemenlintua milloinkaan ammu, vanha kansa opetti Kainuussa. Marjastaja ei poimi sillä mielellä, että on viimeistä kertaa tällä kankaalla marjassa. On kantapään kautta siirtynyt tieto, että tulee uusi kesä ja silloinkin tarvitaan marjoja."
Marjaa riittää kyllä vieraillekin. Kärnä pistäisi vieraille kainuulaisen kaveriksi metsään, ettei luontoa tule ryöstetyksi liikaa.
Nyt Kuhmossa on kehnoin marjavuosi Heimo Kärnän muistin aikana. Mies on marjastanut säännöllisesti vuodesta 1956.
"Aioin remontoida katon puolukkarahoilla, mutta se lykkääntyy. Kuhmossa ei ollut mustikkaa, ei variksenmarjaa eikä juolukkaa, ei puolukkaa ja tuskin karpaloakaan tulee. Lakkoja oli ja sieniä on nyt poimittu satakunta kiloa marjojen sijaan."
Kuhmon kaupoissakin näkyy Kärnän mielestä marjarahojen puute.
Huono marjasato ei johdu rohmupoiminnasta, vaan kesän kylmyydestä. "Mettiäisiä ei ollut pölyttämässä marjoja. Keväällä oli isoja lintupoikueita, mutta kun poikasille ei ollut rotikkaa syötäväksi, ne kuolivat. Poikanen tarvitsee hyönteisravintoa 48 tunnin kuluessa kuoriutumisestaan."
Marjakadon lisäksi kuhmolaisia piinaa linturiistan vähyys. Kärnän mielestä luonnontutkijoiden pitäisi selvittää enemmän marjasadon ja lintukantojen kytköksiä. Paljon toitotetut tutkimustulokset metsään jäävistä marjapaljouksista ärsyttävät.
"Tietäisipä, minne niitä marjoja jää. Ei ainakaan Kainuuseen."
Runsaat puolukkasadot alkoivat 1960-luvulla, kun hakattiin aukkoja. Kun Kuhmon Lauvukselle tehtiin ensimmäinen suuri metsäaukko, Kärnän perhe myi tuhat kiloa puolukkaa, käsin poimittua.
"Muistan vuonna 1956, kun isän kanssa käveltiin 15 kilometriä ja saatiin 6 litraa puolukkaa."
"Puolukkametsässä on ollut turva tiukan paikan tullen. Marjastus on toinen kahdesta asiasta, jotka pitävät ihmisiä Kuhmossa. Toinen on vapaa metsästysoikeus. Jos ne otetaan pois, väki vähenee."
"Täällä elämisen peruste on tulevaisuudessa luonto. Metsässä on aina otettavaa, keväällä korvasienet, sitten marjat ja sienet, talvella kävyt ja joulukuuset. Oikein organisoimalla saisi muutaman työpaikankin luonnontuotteiden jalostamiseen."
