"Murmanskista lähtee vientiin enemmän kalaa kuin sinne virallisesti toimitetaan. Pimeän kalan markkinat ovat vähintään 29 000 tonnia", väittää murmanskilaisen Ribokombinat-kalatehtaan johtaja Mikhail Sub. "Eri mafiaryhmät johtavat tässä maassa kalastusta, jonka arvo on ainakin miljardi dollaria."
Kalatehdas pyörii vain seitsemän prosentin teholla, vaikka sen fileeraus-, purkitus-, kuivakala- ja katkarapulinjat voisivat jalostaa 70 000 tonnia kalaa vuodessa ja työllistää 3 500 ihmistä. Nyt tuotanto on vain 5 000 tonnia ja työntekijöitä 300, tyhjäkäyntiä oli viime vuonna kolme kuukautta.
Tyhjäkäynnin syynä on raaka-aineen puute: kun suurin osa Venäjän Barentsinmeren turskakiintiöstä myydään länteen, jäävät oman maan kalatehtaat ilman raaka-ainetta. "Venäjän kiintiöstä 70 prosenttia pyydetään aluksilla, jotka maksavat länsivelkojaan kalalla", Sub toteaa. "Me emme saa venäläistä kalaa edes rahalla."
Tehtaan jalostama kala ostetaankin lähes kokonaan Venäjän aluevesien tuntumassa kalastavilta pieniltä norjalaisilta troolareilta. Ne tuovat Murmanskiin seitä ja villakuoretta, jotka eivät kelpaa Pohjois-Norjan kalatehtaille. Maaliskuussa Ribokombinat onnistui kuitenkin ostamaan kuusi tonnia turskaa kuivakalan, klippfiskin, tekoon.
"Venäjän kalastusmafia on maan toiseksi suurin, heti naiskaupan jälkeen", vahvistaa Lena Amalie Hamnes, joka lobbaa Norjan rannikkokalastuksen puolesta Kysten til kamp -verkostossa. Hän kuitenkin muistuttaa, että norjalaiset kalastavat kaksi kertaa oman kiintiönsä verran, sillä puolet saaliista dumpataan takaisin mereen.
"Huonosti maksettu, huonompilaatuinen ja pienikokoinen kala heitetään takaisin, koska kalastajat haluavat käyttää kiintiönsä vain parhaiten maksettuun kalaan." Parhaillaankin Barentsinmerellä kalastavista 320 venäläisestä troolarista suurin osa on uivia tehtaita, jotka hyödyntävät saaliinsa kokonaan.
Hamnes arvioi Barentsinmeren koko laittoman pyynnin lähenevän kahta miljardia Norjan kruunua (260 miljoonaa euroa) - ja siihen syyllistyvät muutkin kuin venäläiset ja norjalaiset. Hänen mielestään kansainvälinen painostus on tarpeen Barentsinmeren kalakantojen säilyttämiseksi. "Euroopan suuret kauppaketjut voisivat vaatia, että kala on pyydetty laillisesti. Myös kuluttajilla pitäisi olla enemmän vaikutusvaltaa siihen, millaisia tuotteita he ostavat ja mikä on kalan alkuperä."
Nyt kalan markkinoinnissa käytetään mielikuvaa pyyntituoreesta kalasta, vaikka suurilla troolareilla ei pystytä verestämään saalista heti, niin kuin ennen tehtiin.
"Joka viides turska pyydetään Barentsinmerellä laittomasti ja suurin osa päätyy Eurooppaan, samalla tavalla kuin Afrikan rannikolta ryöstökalastettu saaliskin", kertoo Greenpeacen merikampanjavastaava Sari Tolvanen. Avomerellä rahtialuksiin voidaan lastata sekaisin laillista ja laitonta kalaa, minkä jälkeen laittoman alkuperää on lähes mahdoton selvittää.
Esimerkiksi ruotsalainen Findus lupasi tarkistaa käyttämänsä kalan alkuperän sen jälkeen, kun Ruotsin televisio alkuvuodesta paljasti, että osa siitä on pyydetty laittomasti.
Kesäkuun alussa Greenpeace julkisti tiedon, jonka mukaan norjalainen kalakauppayhtiö Drevik on ostanut laittomasti pyydettyä puna-ahventa mustalla listalla olevilta piraattialuksilta, joiden ei pitäisi edes päästä Euroopan satamiin.
