Uudenvuoden jälkeen katsoin YLE 1 Ulkolinjan pysäyttävän dokumentin Ylikalastus tyhjentää meret. Hätkähdyttävintä olivat tiedot ja kuvat suurtroolareiden niin sanottujen sivusaaliin dumppaamisesta mereen. Ensi näkemällä en edes käsittänyt, mistä on kyse, piti katsoa uudelleen ja vielä uudelleen.
Tajusin, että troolien niin kutsutussa kohdennetussa pyynnissä sivusaalista olivat kaikki muut kuin se kohdennettu. Loput takaisin mereen kuolleena kalamassana tai pikemminkin -mattona. Neljäs loheton Tenon kesä edessä ajattelin heti, että sinnekö dumpattiin myös ne lohien eväät, joita se ei enää syönnösalueelta löydä.
Meniköhän sinne myös mereen asti päässeet lohenpoikaset, smoltitkin. Aiempaa paljon pienempi osa smolteista palaa täysikasvuisina lohina takaisin kotijokeen. Tutkijoiden mukaan tähän suurimmat syyt ovat merellä, niitä ei vain tarkkaan tiedetä. Näkemäni perusteella, omassa yksinkertaisuudessani, uskon merien ryöstökalastuksen olevan ainakin yksi iso syy muiden joukossa.
Dokumentin mukaan ylikalastus on suurinta EU:n alueella, ja suurin osa kalakannoista on tutkimuksen mukaan sen kohteena. EU:ssa tehtiin 2014 laki, jolla piti ylikalastus ja sivusaaliin dumppaaminen lopettaa. Kymmenen vuotta on mennyt, mutta lain toimeenpanossa ei ole tähän päivään mennessä onnistuttu.
Kielto- ja rauhoituspäätökset ovat kaatuneet EU:n ministerineuvostossa, jossa kalastusasioista päättävät maatalousministerit. Ministerineuvosto ei ole pystynyt oikeasti vaikuttaviin päätöksiin. Päätökset ovat olleet kompromisseja selvien ja tarpeellisten kalastuskieltojen sijasta.
Dokumentti toi selvästi esille poliittisen päätöksenteon ja -tekijöiden selkärangattomuuden kalastuselinkeinon lobbauksen eli painostuksen alla. Päätökset runnotaan läpi parissa päivässä, sisäpiirissä ja useimmiten yöllä. Ohjelmassa sanottiin suoraan poliitikkojen häväisseen itsensä. Ruotsin kalastusviraston entinen johtaja totesi, että ministerit ”eivät välttämättä ole penaalin terävimpiä kyniä”.
Asiaa selvensi brittiläinen naistutkija todeten, että poliitikkojen tärkein tehtävä onkin voittaa vaalit joka neljäs vuosi. Kuinka totta se onkaan? Ei vain joka neljäs vuosi, vaan melkein joka vuosi, toisinaan jopa kahdet vaalit, kuten esimerkiksi meillä Suomessa tänä keväänä.
Vaikka täysrauhoituksista ja alueellisista kalastuskielloista on hyviä kokemuksia, niin kalastuselinkeinon painostusryhmien mielestä suositukset ovat virheellisiä. Kovin tuttua myös pienemmissä piireissä, niin kalastus- kuin metsästysasioissakin ja myös metsänhoidossa.
Parhain/pahin esimerkki tästä on uuden, liettualaisen ympäristö- ja kalastusasioiden komissaarin yritys lopettaa uhanalaisen silakan kalastus Itämeressä. Raskaasti painostettujen ministerien keskuudessa komissaari jäi yksin puolustamaan ehdotustaan, vaikka sillä oli vuoden 2014 laki tukenaan. Taas kerran kalastuselinkeinon oma kokemus ja ”tieto” meni ohi tieteen ja tutkimuksen, jopa EU:n oman lainsäädännön. Ihmetelkää kalastajat vapaasti Tornionjoella lohisaaliinne vähenemistä! Lohen ruoka merestä on pyydetty ja myyty!
Sodan jälkeen vuonna 1957 tehdyssä Rooman sopimuksessa asetettiin tavoitteeksi Euroopan ruokahuollon omavaraisuus. Sopimuksella pyrittiin ruuan tuottajien, maanviljelijöiden ja kalastajien toimeentulon turvaamiseen. Tukitoimet edesauttoivat sodan jälkeisen Euroopan talouden nousua ja jälleenrakennusta.
Kalastuksen osalta tänään kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa 70 prosenttia ruuaksi käytettävästä kalasta tuodaan muualta. Syynä on saalismäärien väheneminen omalla merialueella ylikalastuksen vuoksi.
Merta on pidetty ehtymättömänä ihmisten ravintokalan lähteenä. On unohdettu kestävän kehityksen kolme pilaria ympäristö, talous ja sosiaalinen kestävyys sekä niiden keskinäinen riippuvuus ja tasapainon välttämättömyys. Ohjelma on katsomisen arvoinen, ja se löytyy Yle Areenasta.
Aulis Nordberg
kotitarvekalastaja, Utsjoki