Suomen Käsityön Ystävien ryijynäyttely on esillä Galleria Colmiossa, Kajaaninkatu 25, Oulussa 19.11. saakka.
Ryijy on turvallisuustekstiili, sanoo Suomen Käsityön Ystävien toimitusjohtaja Tarja Jussila.
Pehmeä nukkaryijy tuo kotiin lämpöä ja jatkuvuuden tuntua.
"Ihmiset hakevat turvallisuutta, kun yhteiskunta on niin turvaton. Täällä tapahtuu kaikenlaista, mihin ei osata millään tavalla varautua. Sisustaminen on turvallisuuden hakemista, kodin luomista ympärille", Jussila selittää.
Maailmanmatkailun rinnalla suosioon on noussut yhdessä tekeminen ja omien perinteiden herättäminen.
"Vaikka meillä meni välillä taloudellisesti huonosti, niin tekstiileihin satsattiin. Ihmiset kerääntyivät jopa yhteen tekemään niitä, koska se loi turvallisuutta. Mukana saattoi olla montakin polvea."
Ruusu on suosikki
Voimakkaasta globalisaatiosta ja Euroopan yhdentymisestä huolimatta tai nimenomaan sen takia ihmiset hakevat kiivaasti juuriaan.
"Meille on olennaista, mihin ryhmään kuulumme. Oman suvun tarinat ja paikat ovat tärkeitä."
Samat ryijyklassikot säilyttävät suosionsa vuodesta toiseen. Suomen Käsityön Ystävien toimitusjohtajan on helppo vastata, mikä malli on kärjessä.
"Jos kansalta ja ammattilaisilta kysytään, niin se on Eliel Saarisen Ruusu-ryijy. Heti perässä tulee Akseli Gallen-Kallelan Liekki-ryijy kaikkine muunnoksineen. Sitten Sirkka Könösen Satupurjeet, Eva Mannerheim-Sparren Eva-ryijy ja Nina Nisoset."
Nuoret ihmiset ovat Jussilan mukaan yllättävän kiinnostuneita ryijyistä.
"Perintötekstiiliasiaa elvytetään nyt todella hyvin", hän iloitsee. "Yrityksenä meillä on pinkominen, että saamme nuorille kohdennettuja malleja. Emme voi olettaa, että nuoret pitävät samoista malleista kuin vähän ikääntyneemmät ihmiset."
Vihkiryijy on ajan ilmiö. Se on noussut tärkeään rooliin, kun hääperinteet ovat vilkastuneet. Usein vihkiryijy on samalla häälahja vihkiparille.
"Monet vihkiparit haluavat, että kirkossa on alla oma ryijy. Tulevat anopit saattavat tehdä ryijyn yhdessä. Siinä jutellaan niitä näitä, tutustutaan ja kerrotaan suvun tarinoita", valaisee Tarja Jussila.
Ryijyllä on aina tarina ja siinä näkyy käden jälki.
"Pitää erottaa keräilykohteet ja suvun aarteet. Ne ovat kaksi eri asiaa", Tarja Jussila huomauttaa.
Puolipehmo Liekki
"Meiltä kysytään usein ryijyn arvoa. Sitä on vaikea arvioida. Jos kyse on suvun perintötekstiilistä, suuri osa ryijyn arvosta on henkistä: että tiedetään kuka sen on kutonut ja kenelle."
Antiikkihuutokaupoissa myydyt ryijyt ovat olleet ammattilaisten tekemiä. Myynnissä on nähty Timo Sarpanevan Sysimiilu-ryijyä ja Gallen-Kallelan Liekkiä.
"Helsingin antiikkimessuilla suuri osa meidän asiakkaista oli miehiä. Miehet ovat äärettömän kiinnostuneita ryijyistä tänä päivänä", kertoo Jussila. "Miesten huomion kiinnitti etenkin Liekki-ryijy, jonka kuosi on miehekäs. Siinä ei mennä täyspehmoon vaan ollaan puolipehmoja."
Ryijyt ja äidit liitetään vahvasti yhteen. Mutta Jussila vakuuttaa, että myös miehet kutovat ryijyjä.
"Monet nuoret miehet teettävät ryijyn äidillään tai tädeillään. Sitten on prosentti, kaksi miehiä, jotka tekevät ryijyn itse. Eräällä kalastajalla on menossa yhdeksästoista ryijy. Hän on tehnyt ryijyn kaikille lapsenlapsilleen. Katajanokalla asuu herra, jolle käymme luomassa loimet kerran vuodessa. Hän myös suunnittelee ryijynsä itse."