Perusopetuksen opetussuunnitelma edellyttää monipuolista, tavoitteisiin perustuvaa arviointia, jossa huomioidaan oppimisprosessi. Arviointi ja oppiminen kietoutuvat yhteen, ja parhaimmillaan ne muodostavat positiivisen kehän, jossa arviointitieto ohjaa opetusta ja oppimista.
Opetuksen taustalla on oltava oppiaineen tavoitteet. Ongelma on, että valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa ei ole luokka-asteittaisia tavoitteita, joten opetuksen järjestäjien on määriteltävä ne.
Kunnissa siis keksitään pyörä uudelleen ja tehdään kuntakohtaiset opetussuunnitelmat. Kuinkahan paljon tähän on uponnut opettajien työaikaa viime vuosina?
Kuntien suoriutuminen opetussuunnitelmatyöstä on vaihtelevaa, joten opetussuunnitelma ei toteudu tasa-arvoisesti. Kunnissa ei päästä kiinni olennaiseen, eli tavoitteisiin ja arviointiin.
Opetussuunnitelman jäädessä etäiseksi kouluissa tehdään herkästi kuten on aina tehtykin. Vastavalmistunutkin opettaja tekee kuten oma muinainen opettajansa. Hän pitää oppitunnit kirjasta, pitää kokeita, laskee keskiarvon ja pyöristää sen mukaan, viittaako oppilas tunnilla.
Tavoitteisiin perustuva opetus ja arviointi eivät näy käytännössä.
Suoritin päättöharjoitteluni normaalikoulussa syksyllä 2016, jolloin nykyinen opetussuunnitelma tuli voimaan. Kysyin yliopiston opettajilta, miten tavoitepohjaista arviointia tehdään.
En saanut vastausta, vaan minut ohjeistettiin suunnittelemaan opetusjakso, jonka lopuksi on koe. Englannin opetusharjoittelun aloitin pitämällä sanakokeen. Kokemukseni työssä ovat samanlaisia.
Olen muodostanut käsitykseni arvioinnista opetussuunnitelmaa tutkimalla, yliopistossa sekä täydennyskoulutuksissa. Oppimista edistävä arviointi on tietoa oppijan etenemisestä tavoitteissa.
Oppilaan pitää käyttää arviointitietoa oman oppimisprosessinsa ohjaamiseen ja opettajan tulee suunnitella opetusta tietoon perustuen. Summatiivinen loppuarviointi on lähinnä koristeena.
Miten arviointia sitten käytännössä tehdään? Minkälainen järjestelmän täytyy olla, että joka oppilaan jokaisen aineen jokainen tavoite on seurattavissa?
Joka aineessa on yli kymmenen tavoitetta, joten luokanopettaja arvioi yli sata tavoitetta per oppilas ja tuhansia per luokka. Tilaus työkaluille ja valmiille, luotettaville arviointimateriaaleille on vahva.
Ideaalitilanteessa opettaja käyttää samoja, ymmärrettäviä arviointikriteereitä kuin oppilas itsearviossaan.
Hyvän suunnittelun avulla arviointi sulautetaan osaksi arkea, jolloin todistuspaniikki häviää. Kertyvä, luotettava arviointitieto synnyttää todistuksen itsestään.
Mikä siis neuvoksi? Keskusjohtoisuutta emme halua, mutta kuntien liika vapaus ei takaa tasa-arvoa ja teettää turhaa työtä. Ehdotan vakavaa keskustelua tilanteesta. Opettajat uupuvat ja suunta on hukassa, koska arviointi ja opetussuunnitelma ovat valitettavasti vain osa nykykoulun ongelmia.
Oppimisen arviointi on koulun ydintehtävä, joten opettajalla tulee olla toimivat työkalut. Voisiko Ylivieska harpata arvioinnissa maan kärkeen?
Tatu Mustonen
KM, luokanopettaja
Ylivieska
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.