Suomi tarvitsee kipeästi aktiivista siirtolaispolitiikkaa, sillä työntekijöistä on pian pula kaikilla tasoilla. Nyt ulkomaalaispolitiikka keskittyy lähinnä pakolaisiin.
Suomi ei ole erityisen houkutteleva maa ulkomaalaisille. Turvapaikkamääräyksiä pidetään osin liian tiukkoina, osin liian väljinä. Ruotsalaispoliitikot vaativat Suomea kantamaan suuremman vastuun Eurooppaan tulvivasta kansainvaelluksesta.
Siirtolaispolitiikkaa Suomessa ei ole lainkaan. Työluvat ovat lähes kiven alla, mutta työministeri Tarja Filatov vitkastelee SAK:n vastustuksen vuoksi. Toimettomuutta ei enää voida jatkaa. Uuden ulkomaalaislain valmisteluun on saatava vauhtia. Nythän on epäilty, että lakiesityksen käsittely siirtyisi vaalien jälkeen.
Pakolaispolitiikassa Suomi ei voi erottautua EU:n käytännöistä. Pitäviä säädöksiä ja toimintatapoja ei ole saatu aikaan. Turvapaikka on jatkossakin myönnettävä humanitaarisista syistä. Sen sijaan paremman elintason perässä tulevat eivät ole pakolaisia.
Schengenin sopimuksesta on syntynyt hankaluuksia, koska turvapaikanhakijoiden taustoja on aiempaa vaikeampi selvittää. Kun henkilöä ei tavata rajantarkistuksessa, tulijoilla on mahdollisuus hävittää matkustusasiakirjansa ja matkareittejä koskevat tietonsa ennen turvapaikkahakemuksen jättöä. Turvapaikan hakijat myös seilaavat maasta toiseen. Kun yhdestä maasta on tullut karkotuspäätös, lähdetään seuraavaan.
Niin sanottu Dublinin sopimus ei toimi. Sopimus edellyttää turvapaikkahakemuksen käsittelyä siinä maassa, johon hakija on ensiksi saapunut.
Turvapaikan hakijoiden lisäksi Suomeen saapuu työntekijöitä ulkomailta. Vaikka työlupien myöntämistä on helpotettu, ammattiliitot vahtivat mustasukkaisesti tulijoita. Hevin ei hyväksytä sitä, että Suomi tarvitsee ulkomaista työvoimaa, erityisesti palvelualoilla. Ammattiliitot kuitenkin ovat vastaan. Työlupia saisi myöntää vain kolmikantayhteistyössä alueellisesti. Tätä ei pidä hyväksyä, vaan työluvat täytyy käsitellä virkavastuulla.
Laman syrjäyttämistä pitkäaikaistyöttömistä ei ole työvoimapulan pelastajiksi. Vielä ei ole riittävän selvästi tajuttu, että väestö ikääntyy ja melkein miljoona suomalaista poistuu työelämästä vuoteen 2015 mennessä. Nykyisessä lainsäädännössä on jotain pielessä, kun edes olemassa olevia ulkomaalaisia ei kyetä hyödyntämään.
Kielteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat yhä syvällä. Osin ne johtuvat siitä, että tulijoiden kotoutus ja sopeutus yhteiskuntaan on laiminlyöty.
Uudesta ulkomaalaislaista on tehtävä kaksiraiteinen niin, että pakolais- ja siirtolaispolitiikka erotetaan toisistaan. Lisäksi hallintoa on virtaviivaistettava ja maahanmuuttoasiat keskitettävä yhteen ministeriöön. Nyt sopankeittäjiä on liikaa.
Maahanmuuttajien elämään vaikuttaa myös kansalaislaki, jota myös ollaan uudistamassa. Hallituksessa kiistellään siitä, kuinka monen vuoden jälkeen kansalaisuus pitäisi myöntää. Säilytetäänkö viiden vuoden asumisraja vai kiristetäänkö se seitsemään? Laissa aiotaan myös täsmentää kansalaisuutta hakevien kielitaitovaatimuksia. Jatkossa kansalaiseksi pyrkivän on osattava suomea tai ruotsia tyydyttävästi, nyt riittää heikkokin kielen hallinta.
Ilman kielitaitoa uusi kotimaa, yhteiskunnan normit ja lait jäävät vieraiksi. Se jokaisen kansalaisuutta hakevan on ymmärrettävä. Suomen kieli on kuitenkin niin vaikea, että tiettyä joustoa tarvitaan.