Pääkirjoitus

Ryhtiä jo, il­mas­to­pa­nee­li

Ilmastopaneeli IPCC sai jo toisen tahran kilpeensä kyseenalaisen tiedon levityksestä. Ilmastonmuutosta vastaan kamppailtaessakaan tarkoitus ei pyhitä keinoja.

Ilmastopaneeli IPCC sai jo toisen tahran kilpeensä kyseenalaisen tiedon levityksestä. Ilmastonmuutosta vastaan kamppailtaessakaan tarkoitus ei pyhitä keinoja.

Jos suomalaisilta näillä keleillä kysyy, pitääkö ilmaston lämpenemistä vastaan kamppailla, moni pakkasten keskellä tarpova sanoo, että antaa lämmetä vain. Parinkymmenen asteen pahemmalla puolella on myös helppo tehdä päätelmä, että koko muutos on pötyä ja vouhotusta.

Tämän pakkasjakson perusteella ei kuitenkaan pidä tehdä päätelmiä laajemmista kehityssuunnista kuten ei pidä silloinkaan, kun menossa on yksittäinen lauha jakso. Hätäisiin päätelmiin sorrutaan sekä ilmastonmuutokseen uskovassa että sen kieltävässä leirissä.

Yksittäisiä, paikallisia poikkeussäitä paljon olennaisempia ovat pitkän jakson tilastot. Tuorein niistä on loppuviikolta, jolloin asialla oli Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa. Sen selvityksen mukaan päättynyt vuosikymmen oli kaikkien aikojen lämpimin mitattu. Samanlaiseen tulokseen päätyi Maailman ilmatieteen järjestö WMO arviossaan joulukuussa.

Niin sanottujen ilmastoskeptikoiden keskeisiä väitteitä on, ettei muutos ole ihmisen vaikutusta vaan johtuu muista tekijöistä, esimerkiksi auringon aktiivisuudesta tai muista ihmisen vaikutusmahdollisuuksien ulottumattomissa olevista syistä. Nämä tekijät onkin syytä ottaa lukuun, sillä ilmaston muuttumisen mekanismit ja niihin taustasyyt ovat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia selvittää.

Silti todistusaineisto ihmisen toiminnan muutosta kiihdyttävästä vaikutuksesta on sen verran mittava, että se pitää ottaa huomioon kaikessa päätöksenteossa. Se voi olla nykyisenlaisen eliömaailman säilymisen kannalta kohtalonkysymys.

Jotta tarvittava muutosvalmius saadaan luoduksi, tarvitaan nimenomaan luotettavaa tutkimustietoa siitä, missä mennään ja uskottavia arvioita siitä, mitä voi olla edessä. Siksi on onnetonta, että ehkä keskeisimmällä asiantuntijataholla eli hallitusten välisessä ilmastonmuutospaneelissa IPCC:ssä on jo toistamiseen jääty kiinni kyseenalaisten tietojen levityksestä.

Ensimmäinen vilunkitapaus YK:n asettaman elimen piiristä paljastui viime syksynä. Tuolloin Itä-Anglian yliopistosta hakkeroidut sähköpostit kertoivat tutkimustulosten rukkailusta, joka liioitteli maapallon keskilämpötilan nousua. Vääristellyt tutkimustiedot päätyivät myös IPCC:n laajaan raporttiin.

Toinen, käytännössä hatusta tempaistu "tutkimustulos" paljastui muutama päivä sitten. Se liittyy IPCC:n vuoden 2007 raportin uhkakuvaan Himalajan jäätiköiden sulamisesta vuoteen 2035 mennessä. Näkemyksen alun perin esittänyt intialainen tiedemies tunnusti viime sunnuntaina, että arvio oli puhdasta spekulaatiota vailla tieteellistä pohjaa. Väite jäätiköiden sulamisesta oli kuitenkin matkan varrella muuttunut lujaksi ja usein toistetuksi tieteelliseksi näkemykseksi.

Vuoden 2007 raporttia oli laatimassa 1 250 tutkijaa ja noin 2?500 arvioijaa. Siksi yksittäinen tutkija tai parikaan tuskin pystyy suuresti vaikuttamaan raportin perussanomaan. Vainoharhaisuutta lähestyy taas ajatus, että koko joukko tieten tahtoen vääristelisi totuutta. IPCC:n pääviesti ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista kannattaa edelleen ottaa vakavasti.

Tästä huolimatta IPCC:ssä tarvitaan näkyvää ryhdistäytymistä. Keskiviikkona paneelin puhemiehistö esitti tuoreimmasta jupakasta anteeksipyynnön, mutta menettelytapojakin on uudistettava. Uusia skandaaleja järjestön uskottavuus ei kestä. Sellaiset rapauttaisivat myös vakavasti ilmastonmuutosta vastaan käytävää kamppailua.