Vuosikausia jatkuvat korkeakouluopinnot huolettavat yhteiskunnan päättäjiä ja opintoaikoja pohtinutta työryhmää. Eikä syyttä.
Opiskelijat tuntuvat venyvän kuin purukumit yliopiston keskuslämmitetyissä tiloissa, moniaita vuosia.
Ilmiötä kutsutaan nimellä Batistini-opiskelu. Menetelmässä hankitaan opintoviikkoja tosi hitaasti - käyskentelemällä koulutusjaksosta toiseen dressman-kävelyä.
Luulisi maisteriksi joutuvan nopeamminkin. Opintoaikatyöryhmä esittääkin, että lallusten lepopäivät voisivat hiljalleen olla luetut. Opinnoille lätkäytetään selvä takaraja.
Jotta korkeakoulu muuttuisi lymypaikasta ryhdin pesäksi, tulee kaikenlainen rivakkuus ja tehtävistä suoriutuminen annetun ajan puitteissa ulottaa läpikotaisesti koko laitokseen.
On toivottava, että yliopistossa älytään ottaa käyttöön menestyneistä armeijoista tuttu kenttäohjesääntö. Siitä on oikaistu turhat mutkat, joten noudattamiseen ei tarvita kuutta ällää
Sääntö 1: Opintorahalla opiskelevan yleisilme on aina ryhdikäs ja asiallinen. Olemuksellaan hän viestii nopeutta ja täsmällisyyttä. Selän on oltava suorassa.
Sääntö 2: Opiskelijan tulee tervehtiä henkilökuntaa ja kanssaopiskelijoita reippaasti sanomalla: Jos kynästäni loppuu tentissä muste, en epäröi jatkaa vastaamista verelläni.
Samalla kun lausuu moton, on oikea käsi vietävä levynä pään sivulle. Etusormen ensimmäisen nivelen täytyy koskettaa otsaa. Kenkien kannat voi napauttaa yhteen.
Sääntö 3: Tenttejä on kolmesti viikossa. Kysymyksiin on vastattava ytimekkäästi. Vastauksiin tulee kirjoittaa kaikki tiedossa olevat asiat mitään oleellista pois jättämättä tai lisäämättä.
Sääntö 4: Valmistun kahdessa vuodessa. Sen jälkeen palautan varastamani tenttikirjat. Tällä lujitan tulevien polvien mahdollisuutta opiskeluun. Siviilielämässä muistan kasvattaa lapseni sellaisiksi, että he ovat valmiina pyrkimään yliopistoon, jossa opiskelevan yleisilme on aina ryhdikäs ja asiallinen.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi