Jos vanha sanonta pitää paikkaansa, ei kaksi ilman kolmatta. Ainakin kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan on syytä jatkossa välttää matkailua t-kirjaimella alkavaan kaukomaahan tammikuussa. Kotimaahan jääneet ryhtyvät vetämään tuolia alta. Näin on käynyt jo kahdesti ja vuoden päästä on uusi vaali.
Ensimmäinen kaato-operaatio onnistui, toinen ei.
Nyt Ben Zyskowicz yllätettiin Thaimaan lomalla uimahousut kintussa. Kansanedustaja Jari Koskinen haastoikin Zyskowiczin eikä puolueen puheenjohtajaa Ville Itälää. Loma meni armottomaksi puhelinrumbaksi ja oman paikan puolustustaisteluksi.
Saman kohtalokkaan pudotusyllätyksen ryhmänjohtajan tuolilta koki Zyskowiczin edeltäjä Kimmo Sasi 11 vuotta sitten. Hänenkin pudotusoperaationsa käynnistyi perinteisen vallankaappausyrityksen tyyliin kesken johtajan ulkomaanmatkan.
Sasi ja silloin ryhmän varapuheenjohtajana ollut Zyskowicz oleilivat tammikuussa 1993 Taiwanilla, kun valtiovarainministerinä olleen Iiro Viinasen Sasi-malja kupli yli. Kaksikon jo pitkään jatkunut nahina paisui Viinasen ukaasiin: Jos Sasi jatkaa ryhmänjohtajana, hän eroaa.
Viinanen jyrisi, että sovitteluratkaisua ei enää ole. Hän tulistui lopullisesti siitä, että Sasi matkaili Kaukoidässä, vaikka eduskunta käsitteli pankkitukea. Viinasesta tämä oli edesvastuutonta.
Jo ennen Viinasen viimeistä uhkausta kaksikon välit olivat tulehtuneet pahasti. Viinanen syytti Sasia siitä, että tämä vetää mattoa valtiovarainministerin alta muun muassa pääomaverotuksen uudistamisessa.
Tuolloin elettiin Esko Ahon johtaman porvarihallituksen aikaa. Kokoomuksen sisäinen kriisi heilutteli jo hallitustakin. Pertti Salolaisen johtamalla puolueella ei ollut yksinkertaisesti varaa valtiovarainministerin vaihtoon. Keskusta veteli muutenkin kokoomusta mennen tullen kölin alta ja Salolainen oli heikko puheenjohtaja.
Viinasen ero olisi saattanut jättää valtiovarainministerin paikan, koko hallitusrintamankin, liian vapaasti keskustan temmellyskentäksi. Siksi Viinanen jäi ja Sasi lähti.
Kriisi laukaistiin tuolloin niin, että Sasi ja Zyskowicz vaihtoivat paikkoja. Eduskuntaryhmässä ratkaisu hyväksyttiin muodollisen yksimielisesti, vaikka menettelytapoja arvosteltiin. Muun muassa Salolaisen jälkeen puheenjohtajaksi noussut Sauli Niinistö haukkui pakettiratkaisun.
Niinistö, joka itse oli kaksi kertaa hävinnyt ryhmän puheenjohtajavaalin Sasille ja sitten puolueen puheenjohtajana viis välitti kaikista demokratian pelisäännöistä, ryöpytti, miten niukka enemmistö pystyy valitsemaan koko ryhmäjohdon.
Nyt yrityksen vaihto-operaatiosta pani alulle niin sanottujen hiljaisten miesten ryhmä, maakunnan miehet. Varsinaisen valinnan sopivasta johtajasta teki yhden miehen enemmistö eli puheenjohtaja Ville Itälä. Hänen peukalonsa ja toimintansa piti ratkaista Zyskowiczin kohtalo. Toisin kävi. Se mitä meni, olikin Itälän oma arvovalta.
Toisin oli aikoinaan Viinasen laita. Hän oli vahva valtiovarainministeri, jonka asemaa Sasi eikä kukaan muukaan uhannut mitenkään. Viinasen oli helppo laittaa Sasin syrjäytysoperaatiossa oma arvovaltansa peliin, koska hänellä yksinkertaisesti oli millä pelata. Itälä lähti uhkapeliin tietoisen riskin ottaen.
Yhteisenä tekijänä kokoomusryhmyrien vaihto-operaatioissa on se, että molempien taustalta löytyy epäluottamuslause. Viinanen ei luottanut Sasiin. Itälä ei enää luottanut Zyskowicziin, vaikka julkisuudessa muuta vakuutellaan. Kaiken sählingin jälkeen epäluottamus lisääntyi entisestään.
Puolueen Helsingin piiri sai paniikkikohtauksen pääkaupungissa kutistuneista kannatusluvuista ja lähti julkisesti kailottamaan, että Itälälle on saatava haastaja. Vaikka Zyskowicz sanoutui vikkelästi irti moisista aikeista, jäi epäily hänen roolistaan elämään ainakin Itälän lähipiirissä.
Itälä itsekään ei nukkunut öitään täysin rauhassa. Nyt vielä vähemmän, kun Zyskowicz onnisti pitämään paikkansa. Vaikka haastajaksi ilmaantunutta Martin Saarikangasta pidetään lähinnä sähköjäniksenä, siis tosiasiassa Itälän sparraajana, ensi kesän puheenjohtajavaalissa, kokoomuksen sekasortoisesta tilasta saattaa poikia nyt mitä viritelmiä tahansa. Helsingin ja Kainuun piirijohtajatkin antaisivat yhä Itälälle kenkää.
Kaikille tuskin riittää se, että ainoa mistä Seinäjoen puoluekokouksessa päästään äänestämään on varapuheenjohtajasta. Tämä äänestys edessä on, kun Zyskowiczin kukistamisesta ilmeisesti liian varma ollut Koskinen teki jo etukäteen selväksi, että kävi ryhmänjohtajan vaalissa niin tai näin hän ei enää jatka varapuheenjohtajana. Sokaistuneena Koskinen pelasi itsensä jo etukäteen ulos puoluejohdosta. Hänen paikkansa saattaa periä puheenjohtajan kannalta katsottuna "kiusallisempi" varajohtaja.
Puhtaat henkilökemiat olivat enemmän törmäyskurssilla vuoden 1993 operaatiossa kuin nyt. Sen sijaan tunteet ryöpsähtivät nyt kunnolla pintaan.
Ne jylläsivät etenkin Zyskowiczin tukijoukoissa. Osa niistäkin, jotka olisivat muuten olleet vaihdoksen kannalta, piti vaihto-operaation menettelytapaa härskinä. Kaltoin kohdellut Zyskowiczin kerrottiin keränneet paljon sympatiaääniä etenkin ryhmän naisedustajilta.
Naiset raivostuivat näistä kuppilakuiskeista. He selittävät nyt "lipeäjä-miesten" yrittävän väistellä omaa vastuutaan ja vähätellä koko vaalin tulosta. Tunnemyrsky ei hetkessä laannu. Jälkipyykkiä pestään pitempään varsinkin, kun kentältä tulvi kansanedustajille ennätysmäärä sähköposteja ja tekstiviestejä Zyskowiczin tukijoilta. Kenttä lienee jatkon osaltakin herkemmässä reaktiovalmiudessa.
Vikkelimmät pelimiehet ovat löytäneet jo uuden "sijaiskärsijän". Osa näyttää nyt ihan avoimesti ovea puoluesihteeri Heikki A. Ollilalle. Keskusteluissa makusteltiin, mitkä kuulostaisi puoluesihteeri Jari Vilén tai Jan Vapaavuori.
Kuka nyt oikein pelastaisi kokoomuksen?