Ryh­mä­mak­su hiertää monossa

Suomen ja Hiihtoliiton edustaminen maailman kilpaladuilla ei ole urheilijalle ilmaista puuhaa. Maajoukkuehiihtäjät joutuvat maksamaan touhusta niin sanotun ryhmämaksun, joka on A-maajoukkueen hiihtäjille tänä vuonna 3 000 euroa.

Suomen ja Hiihtoliiton edustaminen maailman kilpaladuilla ei ole urheilijalle ilmaista puuhaa. Maajoukkuehiihtäjät joutuvat maksamaan touhusta niin sanotun ryhmämaksun, joka on A-maajoukkueen hiihtäjille tänä vuonna 3 000 euroa.

"Se on omavastuuosuus valmennus-, leiritys- ja kilpailukuluista", maastohiihdon lajijohtaja Per-Ole Lindell selventää.

Sprinttimaajoukkueen, SkiCatsien eli B-maajoukkueen ja nuorten MM-ryhmän hiihtäjät pääsevät 2 000 eurolla.

Lindell laskee, että Hiihtoliitto satsaa kaudessa yhden A-maajoukkuehiihtäjän valmentautumiseen noin 50 000 euroa.

"Siihen nähden omavastuuosuus on varsin kohtuullinen."

Hiihtoliiton toimitusjohtajan Jari Piiraisen mukaan maksu on ollut muodossa tai toisessa viimeiset kaksikymmentä vuotta.

Tälle kaudelle omavastuuosuus nousi 2 000 eurosta 3 000 euroon.

50 prosentin hinnannousu teki tehtävänsä: hiihtäjät ovat pitkin syksyä kiristelleet hampaitaan ja näyttäneet hapanta naamaa. Arvostelua on kuulunut vähän sieltä ja täältä. Osa maajoukkuehiihtäjistä uhkasi jättää allekirjoittamatta valmentautumis- ja kilpailusopimuksen protestina maksun nousulle. Uhkaus jäi uhkaukseksi, sillä ilman sopimusta hiihtäjillä ei ole asiaa kansainvälisiin kisoihin.

"Maksupykälähän siellä hiersi", Lindell myöntää.

"Ymmärrän, että summa tuntuu kovalta varsinkin sellaisille urheilijoille, jotka eivät saa Olympiakomitealta leiritystukea. Heidän pitää kaivaa rahat omasta tai seuransa kukkarosta. Tänä vuonna OK:n tukea saa vain neljä hiihtäjää."

Kritiikkiä on kuulunut myös Hiihtoliiton tarjoamien palvelujen laadusta. Osa hiihtäjistä on kokenut, ettei saa rahoilleen riittävää vastinetta.

Alkuviikosta toimitusjohtaja Piirainen mykisti Kalevan haastattelussa kritiikin esittäjät. Hänen mielestään suulla suuremmalla ei kannata puhua niin kauan, kun maailmancupissa hiihtää sijoituksia 20:n nurkille. Lindell on Piiraisen kanssa samalla puolella latua.

"En ymmärrä kritiikkiä palvelun huonosta laadusta", Lindell sanoo.

"Toisaalla kritisoidaan ja toisaalla ollaan tyytyväisiä valmennukseen ja leiritykseen - mitä se sitten oikeasti on? Arvostelemalla maksujärjestelmää arvostellaan koko valmennusorganisaatiota ja asetetaan valmennusjohdon osaaminen kyseenalaiseksi."

Hiihtäjät ovat puristelleet nyrkkiä taskuissaan. Kukaan ei ole halunnut purnata asiasta julkisesti omalla nimellään ja omilla kasvoillaan. Kapinakenraaliksi halukkaita ei ole ollut.

"Julkinen keskustelu tällaisesta aiheesta ei ole kenellekään hyväksi", Lindell sanoo.

Toimitusjohtaja Piiraisen mukaan ryhmämaksun keräämiselle ja maksun korotukselle on varsin looginen peruste: lajiryhmässä on eletty yli varojen.

"Ei se sen ihmeellisempää ole. Myös urheilijoiden pitää osallistua taloustalkoisiin", Piirainen sanoo.

Hiihtoliiton organisaatiossa lajiryhmät ovat itsenäisiä valiokuntia, mistä johtuen ryhmämaksut vaihtelevat liiton sisällä. Maastohiihtäjien lisäksi omavastuuta maksavat myös alppihiihtäjät ja freestylistit.

Mäkimiehillä ja yhdistetyn urheilijoilla maksua ei ole.

"Siellä on toimittu niin, ettei ylityksiä ole tullut", Piirainen sanoo.

Ilmoita asiavirheestä