Ensin siniseen horisonttiin ilmestyy musta pistevana ja valkoisia vaahtokehiä. Sitten erottuvat monta metriä korkeat suihkupatsaat niiden yllä.
Neljän aikuisen ryhävalaan ja yhden poikasen pesue on palaamassa Etelämantereen vesille talvehtimisalueiltaan Brasilian rannikolta. Sitä ennen ne päättävät hyvästellä niitä avomerellä tarkkailevan valaantutkimusaluksen.
Kohtaaminen maailman suurimpiin kuuluvien nisäkkäiden kanssa on upea. Kiiltävänmustien selkien rivistö kohoaa pintaan aluksen kylkituntumassa ja kiertää kiireettä ympäri.
"Ryhävalaiden suhtautumisessa ihmisiin on suuria eroja. Toiset ovat tyystin välinpitämättömiä, monet karttavat kaikkea kosketusta ihmisiin ja eräät ovat tavattoman uteliaita", sanoo ryhmää kannelta tarkkaileva brasilialaisen valaansuojelujärjestön Instituto Baleia Jubarten (IBJ) tutkija, meribiologi Luiza Pacheco de Godoy.
Energiavarastot täyteen
Brasilian vesillä
Brasilian ryhävalaiden suojeluohjelma on valvonut Bahian osavaltion rannikkovesiä vuodesta 1988 asti. IBJ:n toiminta-alue, Abrolhosin meriluonnonpuisto, on ryhävalaiden tärkein pariutumis-, synnytys- ja talvehtimisalue Lounais-Atlantin vesillä. Koralliriuttojen suojaamat Abrolhosin viisi tulivuoriperäistä saarta sijaitsevat noin 50 kilometriä rannikolta.
Lähes 1 500 ryhävalasta viettää saarten matalissa, lämpimissä ja tyynissä vesissä heinäkuun ja marraskuun välisen ajan. Valaat taivaltavat aurinkorannikolleen 5 000 kilometrin päästä Antarktiksen vesialueilta, jossa ne viettävät eteläisen pallonpuoliskon kesän tankaten energiavarastonsa täyteen.
Sukupuuton
partaalla
Juuri nyt Abrolhosilla eletään ryhävalaan suojelun kannalta vuoden tärkeimpiä viikkoja, jotka osaltaan vaikuttavat mihin suuntaan lajin kehitys lähivuosina kulkee.
Monien muiden suurten valaslajien tapaan ryhävalaat lahdattiin 1900-luvun alkupuolella sukupuuton partaalle. Kun pyytäjien varusteet kehittyivät käsiharppuunoista pitemmälle ja tuhoisammin seurauksin laukaistaviin aseisiin, niiden määrä kutistui 50 vuodessa 150 000:sta vajaaseen 5 000:een. Kanta on nyt elpymässä vuonna 1966 alkaneiden kansainvälisten suojelutoimien ansiosta, joskin hyvin hitaasti.
Kun valasryhmä ui kauemmaksi aluksen luota, poikanen sukeltaa karkuun aikuisten suojaavasta kehästä. Se sinkoaa vartensa hyppyyn vedenpinnan yläpuolelle mutta ohjataan taas takaisin. Sen ensimmäinen Atlantin-ylitys on alkamassa. Saman taipaleen se taittaa saman vielä monasti - jos olosuhteet pysyvät otollisina.
"Se on epävarmaa. Kun olosuhteet kohenevat yhtäällä, kiristyvät ne toisaalla", sanoo de Godoy.
Meriliikenne
uusi uhka
Vaikka räjähtävin harppunoin varustautuneiden saalistajien uhka on vähentynyt, tilalle on noussut uusi, entistä pahempi vaara. Ryhävalaita kuten muitakin suuria valaita uhkaa jatkuvasti kasvava meriliikenne, ihmisten aiheuttama meteli ja merten kaupallinen hyödyntäminen.
"Jos valtamerten vesien melutasoa vertaa vuosisadan takaiseen, voi hyvin sanoa että niissä on jatkuvasti käynnissä rock-konsertti", vertaa de Godoy.
Tiheään liikkuvat alukset, vedenalaiset räjäytykset, tutkakaiut ja kalastajien hylkäämät verkot haittaavat ryhävalaiden talvilepoa jo pahan kerran, IBJ:n tutkijat varoittavat.
"Kiusaavien ja haitallisten äänien määrä on kasvanut hälyttävästi. Vesi kantaa äänet uskomattoman tehokkaasti - Australiassa tehdyn räjäytyksen voi kuulla Karibianmerellä asti. Vahvan vedenalaisen tutkan käyttö lähietäisyydellä voi aiheuttaa pysyviä vaurioita valaalle", de Godoy sanoo.
Valaat näyttävät karttavan aiemmin suosimiaan alueita, joille Brasilian rannikoiden kiihtyvä öljynetsintä on tuonut runsaasti lisää vedenalaisia räjäytyksiä ja laivaliikennettä. Myös ekoturismin kasvu tuottaa ongelmia.
Törmäys laivan
kanssa kohtalokas
Ryhävalaan poikasille on elintärkeää, että ne saavat keskittyä elämänsä ensi kuukaudet vain varttumiseensa. IBJ:n tutkijat ovat havainneet, että Abrolhosilla vierailevien alusten moottorimelu saa valasemät usein keskeyttämään imettämisen - silloinkin kun valassafarilaiset noudattavat sääntöä pysyä yli 300 metrin päässä valaista.
Häirintä voi pakottaa ryhävalaat etsimään rauhallisempia talvehtimispaikkoja. Yhtä suotuisia olosuhteita on kuitenkin erittäin vaikea löytää. Tuloksena voi olla poikasmäärän jyrkkä lasku.
Törmäykset laivojen kanssa ovat uhka nekin. Ryhävalaat ovat usein törmäyskurssilla laivaväylällä ilman että miehistöllä on niiden läsnäolosta aavistustakaan.
"Laivaan törmännyt valas ei välttämättä kuole heti, mutta voi saada kohtalokkaita vammoja. Jos sen leuka murtuu, kuten usein käy, se ei voi syödä ja kuolee ajan mittaan nälkään", de Godoy ja hänen työtoverinsa Maria Emilia Morete sanovat.
Rannikon kalastajien verkot ja siimat uhkaavat varsinkin ryhävalaan poikasia. Valaiden välttäminen on silti kalastajienkin etu, IBJ:n tutkijat korostavat. Revennyt verkko on pienituloiselle kalastajalle kallis vahinko.
"Rannikolla eletään kalasta ja kalastamisesta. Sitä ei voi kieltää. Ihmisille pitää tarjota keinot välttää valaiden vahingoittamista ilman että siitä aiheutuu heille kustannuksia tai vaivaa. Eniten ongelmia tuottavat hylätyt, veteen ajelehtimaan jätetyt verkot. Voi vain arvailla kuinka monen valaan kohtaloksi ne ovat muodostuneet. Tästä tavasta yritämme saada kalastajat luopumaan", tutkijat sanovat.
"Merten Pavarotit"
laulavat tuntikausia
IBJ on käynnistänyt yhteistyön myös rannikon satamiin puutavaraa kuljettavien proomujen kanssa.
Järjestö selvittää helikopteri- ja venepartioiden avulla, minne valaat asettuvat kun ne saapuvat Atlantin ylityksensä jälkeen talvialueilleen. Aluksille laaditaan kartat, joiden avulla välttää valasvesiä.
Vaikka voimakkaat äänet uhkaavat ryhävalaita, ne ovat itse kuuluisia niiden päästelystä. "Merten Pavarottit" voivat laulaa tuntikausia erittäin monipuolisia sävelmiä.
Soidinlaulun tavoite on sama kuin linnuilla ja eräillä maanisäkkäilläkin: houkutella parittelukumppania ja pitää kilpailijoita loitolla.
Mutta toisin kuin mekaanisesti samaa sävelsikermää toistavat linnut, ryhävalaat muokkaavat jatkuvasti laulunsa sisältöä - säveltäen lisää ja rytmiä muuttaen.