On kuin joku olisi tarttunut kaupungin ruutukaavasta kiinni ja kiskaissut.
Keskustan kadut risteilevät keskenään noin 89 tai 91 asteen kulmissa – eivät suinkaan 90:n. Jos talon seinät rakentaa suoraan kulmaan, rakennus pyrkii salmiakin muotoiselta tontilta ulos.
Ei asia mikään uutinen ole. Oulu meni vinoon, kun ruutukaavaa uudistettiin vuonna 1783. Lähtökohdaksi valittiin Kirkkokadun ja Kajaaninkadun risteys, jota luultiin suorakulmaiseksi. Noin asteen poikkeama, Oulun graadi, on sittemmin levinnyt keskustan laajetessa kuin tauti.
Niinpä kaupungissa on vuosisatojen ajan tehty talojen kulmia tahallaan vinoon – ei sitä kukaan huomaa jos nurkka viettää.
Kaupungin tarkastusarkkitehti Esa Kauppi on aikoinaan ollut sellaisessa mukana kaksikin kertaa.
– Niin on tehty pääsääntöisesti koko ruutukaava-alueella. Olin itse suunnittelemassa Pukumiehen taloa ja Hammarin kulmaa. Silloin piirrettiin käsin tarkoituksella vinoon, hän kertoo.
Siten rakennukset kulkevat nätisti yhtä matkaa katujen kanssa. Silmä lepää pienessä huijauksessa.
Nykyään suositaan jämptimpää rakentamista. Uusia kaavoja piirrettäessä kulmista tehdään mieluiten suoria. Muuten niiden mukaan rakennettaville taloille koituu harmia, kuten sitä että sängyt ja sohvat eivät istu nurkkaan kunnolla.
– Elementtitaloa tehtäessä aiheutuu myös lisäkustannuksia ja -vaivaa, jos se ei ole suorakaiteen muotoinen, Kauppi sanoo.
Oulun salmiakkialueella voi rakentaa vain ”väärin”. Joko seinä karkaa viereisten talojen linjasta tai sitten nurkasta on tehtävä tylppä tai terävä.
Nykytyyliin tehtäessä Oulussa käy niin yhä useammin. Suorakaiteiset rakennukset puskevat vanhasta järjestyksestä vinoon – kunnes katuja käännetään.