Carolina NHL-jääkiekkoliigan pudotuspelit olisivat Tuomo Ruudulle uusi ja kovasti odotettu kokemus. Niitä Ruutu tavoittelee uudessa seurassaan Carolina Hurricanesissa.
- Meillä pelataan jo pleijareita (pudotuspelejä). Joukkueessa on tosi hyvä henki, ja pleijareihin pääsy on ensimmäinen tavoite. Siellä voi sitten tapahtua mitä vaan, Ruutu kartoittaa.
Carolinan pahin este tiellä pudotuspeleihin on samassa divisioonassa pelaava Washington Capitals.
- Toki on muitakin joukkueita, jotka voivat pudottaa meidät jatkosta, mutta Washington on lähimpänä. Mutta jos itse voitamme tarpeeksi pelejä, niin pääsemme jatkoon. Ei tarvitse seurata muiden pelejä.
Ruutu myöntää, että ehkä raskainta Chicagossa vietetyissä vuosissa oli juuri se, ettei joukkue koskaan yltänyt edes taistelemaan paikasta pudotuspeleihin.
- Nyt on kova into näyttää, Ruutu kiteyttää.
Ruutu on toistaiseksi saanut pelata ehjän kauden.
- Tulos tosin oli vähän alakantissa Chicagossa. Se on monen asian summa, ja taitaa olla paras katsoa vain peiliin. Mutta osansa on silläkin, että nykyaikana pisteet vähenevät, jos ei pääse pelaamaan ylivoimaa, Ruutu juttelee.
Fanit ottivat heti omakseen
Ruutu rohkenee jo katsoa peiliin, sillä vasenta silmää ympäröineet 40 tikkiä on poistettu, eikä kasvojen toinen puoli muistuta enää ruhjottua tummanviolettia munakoisoa. Ruhjeet ovat muisto siitä, kun Ruutu sai ensimmäisessä Carolinan riveissä pelaamassaan ottelussa New Jersey Devilsin Patrik Eliasin mailasta iskun kasvoihinsa. Ruutu ei antanut tuumaakaan periksi. Hänestä tuli oitis yleisön lemmikki, jolle fanit ihastuksissaan huutavat "Ruuuu, Ruuuuu!"
- Joo, naama oli varmaan aika karmean näköinen. Vastaan tulleet kaveritkin pyörittelivät päätään ja sanoivat, etteivät ole ennen moista nähneet, Ruutu nauraa.
Ruudun muuttoa Chicagosta Carolinaan voisi kuvailla äkkilähdöksi, sillä hän sai tiedon kaupasta kesken aamuharjoituksen.
- Aika monta asiaa siinä kävi mielessä. Eihän se kauppa ihan puskista tullut, sillä sellaista puhetta oli ollut, mutta ei sitä siltä osannut heti käsittää.
Ruutu kuitenkin ehti illaksi Carolinaan ja saapui hallille juuri ennen ottelun alkua.
- Sen verran ehdin jutella valmentajan (Peter Laviolette) kanssa, että hän kysyi lempinimeäni. Sanoin Rudi, ja sitten mentiin.
Yleisö otti Ruudun omakseen heti ensimmäisestä ottelusta lähtien. Carolinan tunnetusti äänekäs yleisö ulvoi hänen nimeään, kun suomalainen esiteltiin seuraavassa pelissä.
- Olin vähän ihmeissäni, kun yleisö huusi nimeäni, Ruutu kertoo.
Carolinan tyyli sopiva
Ruutu ihmettelee kuinka hyvin kaikki, niin fanit kuin pelaajat, ovat ottaneet hänet vastaan.
- Joukkue oli ollut koossa koko vuoden, ja sitten minä tulin siihen ikään kuin ylimääräisenä. Mutta minut otettiin heti mukaan porukkaan, hän kertoo ja lisää, että Carolinassa oli vain kaksi hänelle entuudestaan tuttua pelaajaa, Sergei Samsonov ja Patrick Eaves.
Ruutu sanoo, ettei hän ota paineita siitä, että pelit uudessa seurassa alkoivat hyvin. Samalla kannattajat ja ehkä myös seuran johtoporras odottavat häneltä paljon.
- Eniten tulee paineita ehkä itseltä. Haluan näyttää, että pystyn pelaamaan hyvin tällä tasolla.
Carolina on joukkue, joka ottaa jäällä ohjat käsiin eikä jää keskialueelle katselemaan. Ruutu ei osaa vielä arvioida sopiiko Carolinan pelityyli hänelle paremmin kuin Chicagon, mutta ainakin hän pitää kovasti uuden seuransa tyylistä.
- Jengi on nopea ja pelaa aktiivista peliä. Tykkään tästä tyylistä, että ei paljon mietitä vaan mennään. Tämä on minulle uusi mahdollisuus.